IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Televisio ja elokuvat
Perustettu
24.5.2006
Tilastot
Käyntejä: 1 453 (1.7.2008 alkaen)
Koko
35 jäsentä
Tyttöjä: 7 (20 %)
Poikia: 28 (80 %)
Keski-ikä
34,3 vuotta
Otos: 28 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 31,6 vuotta
Poikien keski-ikä: 34,9 vuotta
Ylläpitäjä
halen
Valvojat
Revo, anne83

Jäsenet (35)

armedblondD_MannOscaR16[[MRT]]HulluMuurarialecCommandoeNicka^^JakeriPonsse_turChriZ\\jagi\\miikhaili^RevoDraamap
« Uudemmat - Vanhemmat »
Ohjaus: Ã…ke Lindman
vuosi: 2007


Jatkosodassa kesäkuun lopulla 1944 alkoi Pohjoismaiden suurin taistelu Tali-Ihantalan seudulla, jossa Saksan tukema Suomi pysäytti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen. Taisteluun osallistui yli 50 000 suomalaista, joista surmansa sai 1350 ja haavoittui noin 7000. Neuvostoliiton puolelta hyökkääjiä oli noin 150 000, joista kaatui 6000 ja haavoittui 22 000. Suomen Panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoona tuhosi kahden rynnäkkötykin tappiolla noin 40 neuvostovaunua. Ehkä merkittävin osuus taistelussa oli Suomen tykistöllä, joka ampui useita päiviä kestäneen taistelun aikana yli 120 000 laukausta ja parhaimmillaan jopa 250 tykkiä saattoi keskittää tulensa samaan kohteeseen.

Hämeen panssaripataljoonan panssarijääkärikomppaniassa palvelleena olen nähnyt ja kuullut monta dokumenttia Tali-Ihantalan taistelusta ja elokuvaa kuvattiin palvelusaikanani myös Parolassa. Paljon meidänkin komppanian miehiä pääsi mukaan näyttelemään elokuvan sivurooleja, mutta valitettavasti en itse mahtunut mukaan. Tämä elokuva painui siis välittömästi vuoden odotetuimpien listalle, mutta sitten ensimmäisten arvostelujen jälkeen onnistuin sen lähes kokonaan unohtamaan. Nyt kuitenkin jaksoin metsästää elokuvan käsiini ja juuri Tuntemattoman sotilaan katsoneena, täytyy todeta karvas pettymys.

Tali-Ihantalaa koskevat dokumentitkin nostattavat enemmän tunteita ja antavat huomattavasti massiivisemman kuvan kesä-heinäkuun 1944 tapahtumista kuin tämä elokuva. Åke Lindmanin viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt elokuva on huomattavasti erilainen kuin aiemmat suomalaiset sota-elokuvat. Täytyy myös nostaa hattua Lindmanin pitkälle uralle enkä tule tässä arvostelussa käyttämään niin rajua kielenkäyttöä kuin monissa muissa arvosteluissani. Tali-Ihantala 1944 on lähempänä venytettyä dokumenttia kuin varsinaista sota-elokuvaa. Odotin näkeväni elokuvan enkä dokumenttia, joten tämä toimii pohjana koko arvostelulle.

Elokuvana / Dokumenttina:

Elokuvana Tali-Ihantalaa vaivasi juonen, päähahmojen ja tunnelman puute. Oli vain sotamiehiä ja upseereita, joidenka nimet saatettiin muutamaan otteeseen mainita, mutta niillä ei ollut mitään merkitystä. Elokuvassa ei siis ole yhtään päähenkilöä ja tarina etenee perääntymisen tahdissa Viipurista kohti Tali-Ihantalaa. Taistelusta toiseen seurataan joukkojen toimintaa ja kokonaisuutta seuratessa voidaan huomata kuinka panoksia ja odotuksia aletaan pikkuhiljaa jo kasata elokuvan lopussa käytävää suurtaistelua varten. Koko elokuvan alku ja puolivälikin tuntuvat lähes merkityksettömiltä (dokumentointina ok). Lopulta on suurtaistelun vuoro ja katsojan silmien eteen lyödään kasoittain dokumenteista lainattua aitoa arkistomateriaalia ja trailerissakin jo nähtyä metsän massiivista pommittamista. Yhtäkkiä koko tilanne on ohi enkä voi uskoa, että tämä useita päiviä käyty taistelu oli ohitse viidessä minuutissa. Tuottajat ja rahoittajat kuulemma juoksevat Åke Lindmania karkuun, koska tietävät tämän aikeet ja nyt tiedän hyvinkin syyn. Jos kyseistä kohtausta ei tehty ilman ainuttakaan tietokone-efektiä niin kyseessä on varmasti yksi Suomen elokuvahistorian kalleimmista kuvista. Tämän jälkeen alkoivatkin jo lopputekstit rullata ja ajatukset siirtyivät armeija-aikana nähtyihin dokumentteihin.
Dokumenttina tämä oli puolestaan ylipitkä vaikka uskon siitä tulevan yksi "pakollisista" elokuvista Panssariprikaatissa ja muuallakin. Tali-Ihantalaa edeltävät taistelut käytiin melko suppeasti läpi vaikka näyttelijöiden ontuvaan dialogiin ei tuntunut kuuluvankaan muuta kuin historian opettaminen. Todella monien näyttelijöiden suoritukset olivat puutteellisia ja niistä lähes kaikista puuttui sodan tunne. Dialogi oli yleisesti ottaen melko kankeata eivätkä repliikit tuntuneet istuvan ollenkaan näyteltyihin tilanteisiin. Elokuvassa oli kylläkin paljon faktaa ja jouduin jopa ihmettelemään näitä useita ruotsalaisia sota-sankareita, joita tarinassa oli yllättävän monta. Ruotsalaisten toiminta näissä sodissa on itseltäni ainakin mennyt täysin ohitse historiantunneilla jos sitä oli oikeasti näinkin paljon. Saksalaisista elokuvassa ei paljoa mainita paitsi jatkuvasti ruudulla juoksevissa teksteissä, jotka kertovat päivämäärän ja tärkeimmät tapahtumat ennen, nyt ja jälkeen. En lähde siis millään tavalla kyseenalaistamaan teoksen faktoja Lindmanin ollessa ohjaajana. Dokumenttina tämä oli kuitenkin kohtalaisen hyvä ja hyvän esittelyn sai rynnäkkötykin ohella myös kuuluisa panssarinyrkki.

Elokuvan jaksoi kuitenkin katsoa mielenkiinnolla alusta loppuun, mutta pettymystä ei voi kauheasti peitellä. Odotin, että tapahtumista oltaisiin saatu enemmän tunteita irti, mutta rahkeet eivät riittäneet tämän pidemmälle. Rahaa, ammuksia ja aikaa käytettiin perääntymisvaiheisiin ehkä hieman liikaa ja elokuva antoi Tali-Ihantalasta paljon suppeamman mielikuvan kuin se todellisuudessa oli. Ihan ok sotaelokuva, mutta Tuntemattomalle sotilaalle se ei pärjää.


**
« Uudemmat - Vanhemmat »