Olen varmaan koko ikäni määrittänyt itseni tavaroiden, omistamisen kautta. Vasta viime aikoina olen yrittänyt pyrkiä eroon tästä.
Eräs opettajani kertoi kerran kysyneensä tyttäreltään, että mitäs jos he myisivät kaiken omaisuutensa, tytär totesi joo. Oli aika hiljainen olo.
En minä mitään oikeasti _tarvitse_, mitä nyt säännöllisesti ruokaa, juomaa ja katon pään päälle. Muu on ylellisyyttä. Siis ihan oikeasti. Ei minua loppupeleissä haittaisi vaikka kaikki tavarani palaisivat. Toki esim. CMX:n Talvikuninkaan erikoispainoksen menettäminen kirpaisisi enemmän, mutta jos henkilövahingoilta vältyttäisiin, en jaksaisi kauaa surea näennäistä menetystäni. Tekstiaihiotkin voi aina kirjoittaa uudestaan, paremmin.
EDIT: Plus tietty vaatteet.