<kaikkeus> http://www.youtube.com/watch?v=KqWnUtpR12E ateismi saavutetaan hiljaisuudella, mietiskelyllä, vuorovaikutuksella, rohkeudella, musiikilla, vahvoilla tunteilla maailmasta (vaikka luulis että maailman ajatteleminen "persoonallisena" sais uskovaisemmaks - näinkin, mutta väitän, että uskovaiset ovat silti enemmän vieraantuneita ympäristöstään ja sen periaatteista)
//
Tää oli jotenkin niin kauniisti ja osuvasti sanottu. "Ateismi" sanalla on niin negatiivissävytteinen kaiku (etenkin jenkeissä), joten asian vois tarkentaa noinkin. Aina, kun keskustelen kristittyjen kaa, haluaisin osoittaa/kertoa sen, että mun tarkotus EI ole olla
1) ilkeä
2) kapinoiva
3) ylpeä
4) "jumalaa suurempi"
5) jne. jne.
Mutta aina kun sanon, mitä ajattelen yliluonnollisista olioista (including jumalasta), mut tuomitaan saatanan lapseksi, ylpeileväksi, itsekkääksi jne. jne. ._. Onko vilpittömyys pahasta? Olen mitä olen, en esitä muuta. Yks jopa sanoi, että mun pitäis lopettaa ajatteleminen ja pohdiskelu, jotta löytäisin lapsenuskon... Taivas on kuulemma heikoille, uhrautuvaisille ja nöyrille, eikä vahvoille, itsekkäille ja ylpeileville.
Hassua, mutta en koe olevani vahva, itsekäs ja ylpeilevä. Jokaisessa meissä on toki heikkouksia ja jokainen meistä on varmasti edes joskus noista edellä mainituista (etenkin itsekäs.) Mutta se, että olen ateisti, ei tarkoita sitä, että noi kuuluis mun persoonallisuuteen olennaisina seikkoina. Ai niin, mutta vahvuushan ei ole heikkous näin yleisessä käsityksessä, mutta kristittyjen maailmassa "vahvuus" edustaa jotain negatiivista... Et saa olla vahva, jotta voit uskoa - sun pitää olla siis heikko ja kuolemaa pelkäävä, jotta uskot.
Mitä on siis olla ateisti? Määritelmään kuuluu epäusko kaikkea yliluonnollisuutta kohtaan aina keijuista jumaliin saakka. Ja tähän kun lisää vielä kaikkeus -nimimerkin lisäyksen, niin voilá. - Pohdin paljon, ihailen maailman kauneutta, ilmaisen ajatuksiani piirtämällä ja kirjoittamalla ja rohkea olen siinä mielessä, että uskallan ajatella miten haluan. Kykenen kyseenalaistamaan jumalia, jota uskovaiset kaihtavat erittäin jyrkästi - Mehän olemme vain ihmisiä, emmenkä voi arvioida jumalan tekoja.
Kun sanoin kristinuskon jumalaa epäoikeudenmukaiseksi, ajatus teilattiin sanomalla, että luulen olevani jumalaa suurempi. Ja kun kysyn, onko asia X mielestäsi oikeudenmukaista, se sivuutetaan siteeraamalla raamattua... Väittely on loputonta.
Ateistina on kiva olla näin summaamalla. :3 Olen iloinen voidessani kyseenalaistaa, pohtia ja ajatella vapaasti ilman uskonnon tuomia rajoja. "et saa ajatella, et saa kyseenalaistaa jumalan toimia, et saa tehdä sitä ja tätä."
//
no nyt vois mennä nukkuun, kun on pää tyhjä. 8D propsit sille, joka jaksaa lukea...