Dear diary, my life is a complete fiasco.
The dashboard show is this weekend
and I can't even fit into my little sister's jeans anymore.
My dad grounded me cause he caught me in my mom's makeup again.
He's such a nazi.
I wish I could just run away to somewhere where people could understand me.
I make out with one guy at a show and I'm gay?
Hello, it's the new millennium.
Ever heard of experimentation?
I tried to cut my wrist yesterday
but some of the blood got on my pants,
and I totally freaked.
Needless to say, they're ruined.
En nyt yhtään jaksais ketään ihmistä tai ehkä paria, mut menee nyt niin hermo kaikkien kanssa.
Oon kai liian väsynny, koska mua ihan itkettää ja mä itken kumminkin ihan helvetin harvoin jos sillonkaan. Itkeminen on niin turhaa ja turhauttavaa. Siit ei tuu, ku pää kipeeks ja silmät turvonneiks.
Ja alkaa taas tuntuu siltä, ettei kaikki oo kunnossa :))
Kiitos ihmiset ihan helvetisti.
Ihq teini angsti merkintä, meen viiltelee käteni kumiankalla ja sitte yritän itsemurhaa särkylääkkeillä.
Mahtava tulevaiuus ja jotain.
me vammautuneet/sairaat oltiin cheerleadereit eilises pelis, joten liityin sitten seiskaluokkalaisten kannustusjoukkoihin etten vallan sekois :D
H: "Mä haluun olla samanlaine ku sä, ku täytän 19"
P: "Öööh ,haha ,kuules ei tää oo aina niii helppoo olla mä"
H: "Mut oot nii ilonen ja aurinkoinen aina"
P: "Et tie kuinka paljo angstaan ja viiltelen aina koton,haluuks nähä jäljet.. niit ei kyl oo mut kuvitellaan.. Sä se aina sanot mulle kaikkia kohteliaisuuksia ja..."
H: "KAUHEET VERISUONET!!! KATTOKAA!"
----
P: "HAKEE PAIKKAA! HYVÄ PIIA!"
H: "Petra hei ota ihan rauhallisesti, saat pian hermoromahduksen"
P: "No mut mua jännittää ja ärsyttää, haluisin niiiin paljo kentälle.."
H: "Hei! Vähän kivan värinen korva, sointuu sun korviksiin!"
P: "ööh,kiitos :D katos tätä"
H: "uuu,sulla on rustokoruki! Vähä hieno!"
entä jos sitä ei vaan pystykkää. jos ihan totta loppuu jaksamus ja tahto ja kiinnostus eikä enää mikään jaksa innostaa. jos voimat ei riitä ottamaan itseään niskasta. jos sitä vaan nukkuu päivät ja nukkuu yöt ja voivottelee kun ei taas mitään ole saanu aikaiseksi. jos pelkkä olemassaolo ja sen tuomat velvoitteet tuntuu ylivoimaisilta. jos ei jaksa nousta ylös. mitäs sitä sitten tehdään. jäädäänkö sitä jumittamaan paikoilleen kun ei ole edes halua muuttaa asioita. vai pitäiskö sitä sitten edelleen vaan luottaa siihen "parempaan huomiseen" joka ei kuitenkaan koskaan tule huomenna. että auttaako sekään jos vaan odottaa jotain tapahtuvan. kun ei edes tiedä minkä sitä tahtoo muuttuvan.
mun pitäis lukea kokeisiin. mun pitäis pestä mun peitto. mutta sen sijaan! minä menen galleriaan, inisen paskaa ihan vaan siksi että sekin on tekosyy tälle aikaansaamattomuudelle. mua oksettaa ja mun kurkkua särkee. heräsin äsken. 1000mg panadolia vois pikku hiljaa alkaa toimia. mä oon aina vihannu teinejä jotka itkee elämäänsä aivan turhaan ja sitten mä teen sitä itse. mä vihaan mun hiuksia. ja mä oon laihtunu ihan vääristä kohdista. mä vihaan talvea. ja mua väsyttää ihan kamalasti. mä vihaan tälläsiä päiviä kun on tällänen olo. mä en pysty keskittymään mihinkään. päästäkää mut pois. mä haluun ihan minne vaan.