IRC-Galleria

Kamalasti pelotti illalla, etten ajoissa herääkkään. En meinannu saaha unta, kun vainoharhailin täällä itekseni... Mutta onneks aamulla oli tullu viesti, niin heräsin kunnolla. =)

Viesteilyn myötä iski ikävän, mutta näin joitain unia ja heräsin tokkuraisena... Normaalia siis... =D

Laitoin viimeisen viestin peiton alta ja ummistin silmäni...

Sitten heräsin... Väsytti.

Vetkuttelin nukkumaan menoa pitkään... Osittain siksi, etten ollut kuullut kullasta mitään koko päivänä, vaikka viestilläkin heitin... Tosin järkeilin sitten, että säästöbudjetilla mennään, koska yksi viesti oli juuri hinnastoa, jonka olin netistä kahtonna...

Vähän aikaa etsin asentoa, missä oli hyvä nukahtaa (kaikki tyynyt kainalossa) ja sain kuin sainkin unen päästä kiinni... Unista ei kyllä silltä pätkällä ole havaintoa...

No rakkaani päätti herättää minut kesken unien sillon ennen viittä, mutta jotenkin tuntu vaan paremmalta nukahtaa, kun kulta oli "ollu lähempänä"... Sen jälkeen näin jopa uniakin. =)

Voi ei... Nyt se ikävän iski, kun äänen kuuli... =(

Mutta ihana kuulla ääntä... Ja tietää, että kaikki on hyvin... =)

Ja nyt on pakko nukahtaa.......

Nukahtaminen oli kyllä työn ja tuskan takana... Kaikki oli ihan väärin. Oli liian kylmä, varsinkin jalat paleli... Ikkunasta paistoi katuvalo suoraan silmiin ja vaikka käänsi kylkeä, niin se tuntui valaisevcan koko huoneen... Tyynyjä oli liikaa/liian vähän/olivat muuten vaan ihan huonoja... Ja niin... Se tärkein puuttui.

Mutta sitten kun pääsi vihdoin uneen, tuntui kuin olisi vain kiitänyt unimaailman läpi. Kertaakaan pysähtymättä missään... Aamu tuli liian nopeasti. Ja kun minä ajattelin nukkua sen kaksi viikkoa putkeen... =D

Uusi yritys ensi yönä.

Juu... Kyllä se oli vähän alakuloinen...

Kurssilla olin vaisumpi kuin normaalisti ja mietin vain omiani. Pyysinkin kouluttajalta, että saisin nyt sen lukuvapaan sitä Excel-koetta varten ja sillä hetkellä olikin helppo antaa minulle vapaata, kun muut meni sähläämään liikuntahallille...

Tuntuu, että kotona vaan istuin koneella... En nähnyt mitään ja toistin vain itseäni kaikille... "olen yssin, yhyy..." Typsykin sai tehhä, mitä tahtoi. Sen sentään sain aikaseks, että kävin tankkaamassa autoa. Tosin tankkiin taisi lörähtää viimoiset pennoset. Onneks äitin kanssa kävin kaupassa ja sain edes jotain (tosin aika vähän, koska luulin, että ite ne maksaisin)...

Kokous oli varmaan päivän (ja koko kauden) kiduttavin... Ainut puheen aihen tuntui olevan raha ja sen puute. Minun oli määrä esittää ehdotus, johon menisi rahaa... Tuntui, että kokous venyi ja vanui ja aiheista saatiin aasin siltoja ties minne asti... Keräsin itseni monen monta kertaa ja peitin paperin, jossa kultani nimi oli... Olin aivan yksin. Selvästi muut nauttivat siitä, että saivat hetken olla muualla kuin kotona... Minä vain ootin kotiin pääsemistä. Olihan tyttö kotona aivan yksin...

Masentaa...

Piti laittaa patteri täysille, kun ei kukaan lämmitä yöllä...

Hyvin nukuin. Vaikkakin pitihän sitä volista, kun ovi meni kiinni väliltämme.... Silti yöunet tuli ihan normaalisti. Ehkä autto se, että oli jo valmiiksi puhetta, että aamulla vielä kuullaan toisistamme...