IRC-Galleria

Ja taas tarinattaa. Yritän Syventää päähenkilöä.

Istun taas omassa hytissäni, viinilasi kädessäni.
Tällä kertaa en ole yksin.
Seuranani ova kaksi matruusia, tai oikeastaan entistä matruusia.
Huomenna pidetään tilaisuus jossa nämä kaksi miestä Ylennetään.
En muista miksi, olen huono sotilas arvoissa.
-"herra Kapteeni! saanko luvan puhutella?"
-"Saatte saatte. Ei tarvitse huutaa tai herroitella. emme ole edustus tilaisuudessa."
-"Hyvä on Herr...?"
-"Vasili, Vasili Mekanikov. olkaa hyvä ja jatkakaa." Sanoin rauhallisesti.
Entinen matruusi empi hieman ja huokaisi. Ei kai jutellut ylempien upseerien kanssa kovin usein.
-"Hyvä on, Vasili. Miten teistä tuli tämän laivan kapteeni? olette niin kovin nuori."
Naurahdin ja vastasin:
-"Minusta tuli tämän laivan kapteeni isäni ansiosta. Hän koulutti minusta mekaanikon. Ilmeisesti minulla oli myös insinöörin lahjoja. Minä Näes suunnittelin tämän laivan. Ja sen ansiosta Tsaari nimitti minut Keisarillisen Kaartin kunnia insinööriksi ja tämän laivan kapteeniksi."
-"uskomatonta." toinen matruusi totesi.
-"ethän ole vielä edes 30 kesäinen!
-"minusta tuli tämän laivan kapteeni Kaksikymmentä kolme vuotiaana. ja tämä laivan on seilannut Ilmojen halki. vain 4 vuotta."
-"uskomatonta..."
-"ei ole. olenhan tässä."
-"saanko kysyä? mitä toiselle kädellenne tapahtui?"
Katsoin Vasenta kättäni ja sen kiiltoa sähkölamppujen valossa.
he ymmärsivät etten tahtonut puhua siitä.
matruusit tyhjensivät viinilasinsa ja poistuivat kiittäen huoneesta.
Kuulen vielä puulla verhoillun teräsoven läpi kuinka he ihmettelivät asemaani.
Lasken viinilasini pöydälle ja kävelen makuuhuoneeseen.
istun sängylleni.
se oli untuvilla täytetty ja punaisella sametilla verhoiltu.
Katson ympärilleni, jalopuuta, punaista samettia, kiiltävää messinkiä ja kultaa.
Ihailen aikaansaannostani.
Ei ihme että tsaari piti siitä.
messingin kiilto sai minut muistamaan käteni.
katson metallista kättäni.
sen metallista kiiltoa ja rattaiden raksutusta.
Näen huoneeni nurkassa suuren, puu kehyksisen peilin.
kävelen sen luokse ja katson itseäni.
takaisin katsoo pitkä, hyvin puettu mies.
Pitkässä kaksois-napitetussa takissaan, tummat keskipitkät hiukset korvien taakse vedettyinä.
kalpeat kasvot jotka tuijottivat takaisin.
Istun takaisin lasini ääreen, nojaten kultaiseen käteeni.

olen tylsistynyt, piirrustus paperi on loppu ja ulkona on paska ilma joten kirjoitan tarinan.

Taivas on kirkas.
Melko harvinaista, onhan sentään syksy tulossa.
maailma on pelkää ruskean, keltaisen ja punaisen sävyja.
Katson laivan laidalta alas viimeisen kerran ennen auringon laskua.
Katson sitä sävyjen merta ja savupiippujen tuprua pienistä maalaistaloista.
Pian aurinko ei ole enää muuta kuin punaisen sävy horisontissa sen painuessa Tsaarin valtakunnan loputtomien lakeiden taakse.
Hetken aikaa on aivan pimeää, kunnes Laivan Lamput syttyvät.
Ne valaisevet himmeää keltaista valoa ja katsoessani taas laivaani näen sen tummat, komeat piirteet.
Kuulen vain Laivan moottorien Vaimean Jyskeen allani ja Potkurien huiskeen joka jatkuu loputtomiin.
tahdissa kuin marssivat sotilaat.

Tunnen kylmän tuulen vireen ihollani. oli ihan unohtanut että rakkaassa kotimaassa oli näin kylmä.
Tyhjennän pikarini ja painun takaisin teräksisen laivani sisään.
Avatessani raskasta, ruosteista teräs ovea kuulen kirkumista.
havahdun hetkeksi katsomaan ympärilleni.
oli taas hiljaista.
vain moottorien jyske ja potkurien huiske.
Katson Raskasta ovea ja Painun takaisin sisään.
Sisällä on lämmintä, ehkä hivenen liian lämmintä sillä minun oli riisuttava takkini.
Laiva oli paljon viihtyisämpi sisältä kuin ulkoa.
Ulkoa se oli vain tummaa puuta ja harmaata terästä, sisältä se oli puisia lattioita punaisia tapetteja,
viimeisimmän huudon mukaisia huone kaluja... näin upseerit elivät.
Kävelen kohti kapteenin hyttiä.
Avaan hienon tammisen oven, se oli raskas sillä sisäpuolelta se oli täyttä terästä.
Suljen oven perässäni ja istun tuoliini ikkunan viereen.
Täytän pikarini taas viinillä, otan siemauksen ja katson ulos ikkunasta.
Näen vain mustaa.
Katson viinilasiani.
Lasken sen pöydälle ja katsoin kun viini pintä värähteli.
Otan toisen Siemauksen ja menen kirjahyllylle.
Olen lukenut sen kaikki kirjat.
Joku koputtaa ovelleni, kovaa ikäänkuin hänellä olisi tärkeää asiaa.
-"Sisään!" huudan sotilaallisesti.
Ovi aukenee ja Nuori matruusi astuu sisään.
-"Herra Kapteeni! Tunnistamaton alus Kello Seitsemässä! Ilmeisesti Britannialainen!
Mitkä ovat käskynne?"
-"Odottakaa. Jos Laiva tulee lähemmäksi eikä ilmoittaudu A.I.K.V:in kautta Ampukaa varoitus laukaukset."
-"Kyllä Herra Kapteeni!"
Nuori matruusi juoksi ulos ovesta sulkematta sitä, niin kova kiire hänellä oli.
kai hänen esimmäinen ilma-hälytyksensä.
Menen naulakolle, puen Sotilas-takkini ja poistun huoneesta.
Suljen oven perässäni.
Kävelen taas ahdasta käytävää kohti komentosiltaa ja katselen kun matruusit ja juoksevat ympäriinsä.
Kuuluu kova Kolahdus ja koko Laiva tärähtää, niin kovaa että paiskaudun seinää vasten.
Nousen taas jaloilleni ja alan juosta kohti komentosiltaa.
Saapuessani komentosillalle eräs Upseeri tulee luokseni huohottaen kovaa kuin olisi juossut Kremliin ja takaisin.
-"Mitä tapahtui?" kysyin erittäin kärsivällisesti.
-"Tunnistamaton Britannialais alus ei vastannut A.I.K.V:iin Ja ammuttuamme varoitus laukaukset he avasivat tulen!"
-"Mitä he ampuivat? en kuullut räjähdystä."
-"Täysi metallisia harppuunoita!"
-"Piraatteja! Vastakaa tuleen! Älkää antako heidän nousta laivaan!"
Juoksin kannelle katsomaan vihollis laivaa.
se oli vanha ja ränsistynyt. kuin sodan jäljiltä.
nämä piraatit olivat aloittelioita. eivät he muuten olisi hyökänneen Tsaarilaisen raskaan sotalaivan kimppuun.
muutama matruusi juoksee kannelle aseet kädessä panssarit kiiltäen.
-"Odotamme Käskyjä, herra Kapteeni!"
-"Erinomaista! katkaiskaa kaikki harppuunat jotka osuvat alukseemme! emme halua pudota heidän mukanaan!"
-"Kyllä Herra Kapteeni!"
matruusit juoksevat harppuunan luo ja ampuvat sen ketjut poikki, sen jälkeen he suojautuvat ja odattavat seuraavaa harppuunaa.
se ei ollut tarpeen.
Tunnen tutut tärähdykset ja kolahdukset kun laivan tykki luukut avautuva ja tykit tulivat esiin.
Lasken suojalasit silmilleni ja käännyn katsomaan vihollis laivaa.
kuiskaan itsekseni: "tsaarin puolesta" ja teen kunniaa vihollis alukselle.
Valon välähdykset ja Jyrinä täyttävät ilman kuin tuhat ukkosen iskua kun fosfori ammukset lentävät kohti piraattien laivaa, tasaisena rintamana.
tunnen outoa kaihoa katsoessani kun ammukset repivät vihollis laivan palasiksi, kun sen vetypallo räjähtää suureksi tulipalloksi ja palava miehistö putoaa synkkään pimeään, kärsien kunnes iskeytyvät maahan.
Pian tuntuu kova Samanlainen kuin aiemmin.
kaadun kyljelleni ja huomaan toisen kannelle iskeytyneen harppuunan.
-"He aikovat vetää meidät mukanaan!!! Matruusit! katkaiskaa Ketjut!"
-"Kyllä herra kapteeni!!!"
Laiva alkaa kallistua ja matruusit juoksivat harppuunan luokse niin kovaa kuin kaatumatta pystyivät.
pidän laivan laidasta kiinni ja katson kun matruusit saavuttavat harppuunan.
kuului kaksi kovaa laukausta kun matruusit ampuivat harppuunan ketjut poikki.
laiva heilahti kovaa kun ketjut pettivät ja taas kaikki oli hallinassa. juoksen laivan toiselle laidalle katsomaan suurta spektaakkelia, sitä kun vihollis laiva osui maahan ja leimahti viimeisen kerran.
Tilanne oli ohi.
Kävelen matruusien luokse jotka heti nousivat seisomaan ja ottivat asennon.
-"Harppuunan torjunta yksikkö ilmoittautuu!"
nostan suojalasit pois silmiltäni.
-"Lepo. Erinomaista työtä Matruusit! pidän huolen siitä että teidät ylennetään."
-"kiitos herra kapteeni!"
-"Harppuunan torjunta yksikkö, vapaa. olkaa hyvä ja liittykää seuraani viini lasilliselle."
-Se sopii hyvin, herra kapteeni.
Kävelen matruusien kanssa komentosillalle, annan ruorille komennon jatkaa entistä kurssia ja vetäydyn matruusien kanssa hyttiini viini lasilliselle.




Semmonen oli se tarina. tulee varmaan lisää jos mulla tulee tylsää tai ihmiset haluu lisää.