Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta ♥
Mitä ikinä mä teenkään,
mihin meenkään en ole valmis
luopuu susta edelleenkää.
En ollut vielä valmis menettää sua
kenellekää enkä edelleenkään.
Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.
Ku huudat mulle, tein taas jotain väärin.
Ku koitan puhuu sulle, niin sä pysyt vaiti.
Etkä vastaa puhelimee, ku toivon et vastaisit.
Ja kaverit kertoo et mä jään tän kaiken alle, ku huudat mulle,
kaadat suolaa haavalle.
Mut oma vika, ku en ajattele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamist tavoissa. Ammuit nuolii, ku lauoit sanoi suustasi ja nyt mua kaduttaa se et mitä päästin suustani.
Jos jotain vois muuttaa, ni toivon että siihen jäät.
Ku pysyt lähellä, sä teet musta miehekkään.
Ja ku sä halusit, lupasin olla hellä ja sillon ku olit yksin mä olin sun lähellä.
En jättäny sua yksin, mä pidin sua kädestä. Tää kestää, sul on paikka mun sydämessäni.
refrain:
Mä pyydän, anna mulle anteeksi
Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi
Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee
Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi
Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen
Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen, jos kävelet mun kanssa voin kertoo mihin kuljen.
Mä kuljen katui jotka sattuu mua sisimpään ja ohittelen niitä jotka on onnellisii tääl.
Enkä haluu viedä keneltäkään tunteita, mut mun tunteet ootte mulle pelkkiä ruhjeita.
Mut se on totta, että rakkaus koituu kuolemaks, onks sana rakkaus ees tuttu tääl päin Suomea?
Jotenki tuntuu et mä hyvästelen vaimoille, ku lapset on luotu mun seurustelutaidoille.
En ole äänessä, enkä ole hiljaa, mut kuolleita tunteita voi lukee ku avoint kirjaa.
Ja mä koitan naisen vuoksi omii niittaa, mut onko nykynaisissa enää romantiikkaa? Mä en tiiä, mut en pysty jatkaa tälleen, ku tiiän et mä tulen pettyy aina kerta toisen jälkeen.
refrain
Maailma on rakkaus, sä katot sit mun kulmasta, niin se muistuttaa aika maailmanloppua.
Peli on menetetty, mut jos aikaa jäljel niin täs on mun käsi, mutta miks et ota kädest kii?
Kyl mä ymmärrän jos olet ollut kovilla niin sitten meil on jotain mitä ei oo kovin monilla. Osa kuoli eikä osa rakasta enää.
Ku laski tunteet, halutaa antaa niiden siellä lepää. Ja niin on sanottu et aika paikkaa haavat, mut mun haavoi paikates vois syvempää sit kaivaa.
Mä kaipaan rakkautta, mul on siihen tarvet, mä haluun jonkun joka osaa paikkaa mun arvet.
Mä nään sen jonkun tän ihmismassan keskellä, jollakin on tunteet, mut kumpa tietäis kenellä. Se nousee pystyy kel on tunteet tässä massassa, jos sulla on ni auta mua nousee tästä paskasta.
Mietin mitä olis jos oltais vielä yhdessä
Haluun sut takas mutten ymmärrä
Mitä silloin joskus tehtiin en vaan ymmärrä
Kaikki muistot painaa mun sydäntä
Kelaan taas asioita jotka hyvin ymmärrän Mietin mikset oo enää vieressä
Kaikki asiat painaa mun sydäntä
Muistan sun kasvot mutten sydäntä
Mietin taas kerran mikä on mussa vikana
Miks kaikki painaa mun harteilla
Kaikki asiat oli helppoi joskus nyt vaan
Haen tästä lohtuu
Kuka vois auttaa kuka pelastaa
Kun en saa enää yölläkään unta
Kaikki asiat vaan painaa liikaa Haluun sut takas
Kai vielä rakas
refrain:
Sinä yönä joulukuun, kun satoi ensilunta
Pauhun myrskyn kuulin niin kaukaisen
Tänä yönä joulukuun, nään samaa unta uudelleen
Sataa lunta hiljalleen
Vuosi kulunu mutten nää enää elämää Mietin sua usein ehkä ymmärrät
Kaikki on vaikeeta ja tulee olemaan
Voispa vielä palata en tekis ollenkaan Niitä virheitä jotka tuntuu niin pahalta Haluun sulta anteeks ehkä tajuat
En voi sulle antaa kuuta taivaalta
Rakkaus suhun pysyy mutten tajua
Miten voisin korvata kaikki virheeni
Kaikist niistä ajoista pyydän anteeksi En vaan pysty sanoon kuinka rakastan
Kaikki ei vaa ollu silloin helppoa
Turha kai selitellä yhtään enempää
Tiedät kyllä kaiken Ja vielä ymmärrän etten kyllä saa anteeks
Muttei tarvikkaan
Nyt on vaan pakko lähtee polkemaan
edorf, tä on vanha biisi, piti vähän tilittää,
juhozzin biitti, sydän verta, lähtösi jälkeen, nauti, jee
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet
refrain:
Itken sun tähtesi jälleen
On kylmempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua
vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle
refrain
hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa