IRC-Galleria

mee saan sydärin

I LOVE MY RYTMIHÄIRIÖT <69

Mentii tänää äitin kaa lastenklinikalle tutkimuksii ja oltii siel koko päivä; 11.00-17.00

Aluks oli ultraäänitutkimukset, eka tavalline ja sit 3D :D Eipä siinä mitää, ei kuulemma enää oo kauheesti tota takasinvirtausta syrämmessä. Jjeii! :D:D

Sit istuttii joku puol tuntii oottamas, et pääsisin rasituskokeesee. Sit ku vihdoi pääsin sinne, nii sanottii et äiti voi jäädä oottaa sinne odotushuoneesee, joten mä menin yksikseni sinne sen hoitajan ja tutkijan kaa.

SITTEN ne ilmottaa että otetaanpas nyt tässä samalla ne verikokeet... Menin vähä paniikkii, ku äitin käsi ei ollu siinä mun murskattavana xD
Se tutkija sit vähä läpäl kysy et onks mul neulapelkoo, nii olin sillee: "joo... -.-' "
Hyvä että oltii laitettu puudutukset hyvissä ajoin, nii en tuntenu mitää! Olin nii ilonen ku se tutkijamiekkone kysy siin et: "Nii pitiks tää tulla täytee?" (puhu niist verinäyte putkiloist). Älysin sit et, ai, joko ne laitto sen neulan :D Samal ne sit laitto mulle jonku kanyylin, älkää kysykö minkä näkönen se oli, ku en mä sitä kattonu! :D

Sit tehtii se rasituskoe... Piuhat kiinni ja polkee kuntopyöräl.
Olin IHAN kuollu sen jälkee; oksetti ja pyörrytti ja itketti samaa aikaa ja jalat oli ihan paskana. Olin viimeks syöny joskus kahkesan aikaa aamupalan, joten verensokerit oli varmaa melko alhaalla, nii se ei kyl yhtää auttanu mun oloo... Makasin siin varmaa joku 15 min iha henkihieverissä ja haukoin henkee ja yritin saada ittelleni ajatuksen voimal parempaa oloo... Ne hoitaja ja tutkija kyseli vaa vähä välii mikä olo mul oli ja mumisin vaa jotai epämääräst vastaukset ja puristin silmii kiinni etten pyörtyis. Ilmeisesti ne kuitenki ymmärs mun muminat, ku ne aina oli samaa mielt ku sanoin et nyt tuli taas huono olo, ja nyt on vähä parempi olo :D:D (mus oli siis e piuhat kiinni viel ja verenpaine mittari, nii ne näki kaikki muutokset verenpainees ja sydänkäyräs ym.)
Sit ne haki sinne jonku lääkärinki, nii aloin vähä huolestuu et mitäs nyt tapahtuu... En ees muista mitä se lääkäri selitti siin, ku olin nii keskittyny paranemisee ja hengittämisee :D
Sain sit mehuu ja vähä ajan pääst syötävää ja oloki parani kummasti.

Seuraavaks sit ootettii joku 45 min et päästäis magneettikuvauksii.
Siel mulle laitettii uuet piuhat vanhojen tilalle, ku niis ei saanu olla yhtää metallii, MAGNEETTIkuvauksiin kun menin, you know. :D
Oltii ostettu mulle Musen cd, nii sain kuunnella sitä sit siel konees samal ku se kuvas mua. Välil piti pidättää hengityst, ja se kone piti ihan hirveetä mekkalaa... Näinkähän saan tänä yönä nukuttua tinnitykseltä x)

Sit ku sielt päästii nii se tutkija sano et pitäs viel mennä lääkärii kattoo, et se kuuntelee sydämmen ja ottaa viel verenpaineen, ku olin nii heikos kunnos sen rasitustestin jälkee. No kaikki oli kunnos nii saatii vihdoin lähtee kotii joskus viiden aikaa :D

Parastahan koko käynnissä oli se, et se tutkija/lääketieteen kandidaatti oli aivan älyttömän söpö. Kaiken lisäks se oli koko ajan messissä tarkkailee tilannetta ja otti mult sen verikokeenki. Olin ihan taivaassa :D Toivottavasti siit tulee lääkäri ja erikoistuu kardiologiaan, nii saatan joskus myöhemminki päästä sen tutkittavaks :D:D

huomenna pääsee taas lääkärien kylmien käsien koskelteltavaksi.
ihan tuskaa, mitä vaan on voinu tapahtuu.

mutta ehkä mie selviin hengissä kotiin. (toivotaan ainakin niin.) kun ahistaa ihan helvetisti. tekis mieli hakata seiniä, potkia ja itkeä.

help.

"Mitraaliläpän prolapsin omaavat näyttävät olevan "sähköistetty" erikoisemmin. Heidän hermostonsa on herkempi esim. adrenaliinille, joten he voivat saada tuntemuksia esim. pelkästään säikähdyksestä. Stressiä pitäisi välttää, koska stressihormoonit pistävät kropan helposti ylikierroksille. Tällöin oireet voivat helposti säikäyttää, koska oireet voivat muistuttaa sydänkohtausta yms."

eli stressitöntä elämää mulle, kiitos! >ei kyllä tainnu onnistuu.<

mutta... oireita voi pahentaa... SUKLAA! MITEN MIE VOISIN LUOPUA SIITÄ AINOSTA RAKKAUDESTA, JOKA EI KOSKAAN JÄTÄ? ;o

ja minähän en suklaasta luovu. piste!