IRC-Galleria

Voisin tosiaan opetella valihtemaan sanani vähän tarkemmin, ainaki tietyissä asioissa. Eile (pe 15.4.2011) ei tosiaan ollu tilannekomiikka kohillaan meikäläisellä ku puhuin puhelimessa. Nimittäin, soitin eräälle ystävälleni, matkalla tänne Kankaanpään Ramppikuumeeseen. En huomannut muitten reaktioita, koska olin täysin keskittyneenä puhelimeen. Siinä juttelin ystäväni kanssa kaikessa rauhassa ja naureskelin ystäväni jutulle. Lopetin puhelun ja vilkaisin Mattia, kuskia, joka siinä vieressäni ajoi ja nauraa räkätti aivan mahoton... Minä siinä vaiheessa, että mitä tuo hirnuu..?? Seuraavaksi käännyin ympäri ja neljä muuta ihmistä räkättää siinä mun selän takana aivan hulluna.. Yksi nauraa niin mahoton, ettei saanu järjellistä sanaa suustaan.

Syy selvisi aika pian, mille porukka nauro...


Olin puhelimessa puhunut ystäväni kanssa siitä, että oma Hohnerini (harmonikka) pitäisi huoltaa, enkä tiedä, ehtiikö soitonopettajani ottaa sitä huoltoon siihen mennessä, kun meillä on yks tapahtuma, jossa tarvin Hohneria. Niin siinä sitten totesin myös että voin ottaa oman hanurini sinne mukaan, ei tartte sulla tuua, tuut vaan paikalle, ni voit soittaa sillä mun hanurilla...

Totta kai kun puhun puhelimessa soittokaverin kanssa, niin se tietää tasan tarkkaan, että puhun harmonikasta enkä mistään muusta, kun sanon "hanuri." Mutta nämä muut ei näyttäneet sitä tietävän, sen verran kovasti nauroivat.

Että ei siinä sen puoleen... Opinpahan varomaan sanojani puhelimessa, varsinki jos eräs on kuulemassa...

Ostin pianoharmonikan. Tämä, noin 20-vuotta vanha käytetty Royal Standard Montana löytyi Vantaan musiikista, ja omakseni sain sen 550 eurolla (uutena tällaiset maksaa about 2000 e). Kunto on ihan hyvä, kun sillä ei ole soitettu paljoa... ainakaan vielä! ;-)

Vaikka olen soittanut toistakymmentä vuotta koskettimia, se on yllättävän hankalaa kun näppäimistö pannaan pystyasentoon. Yksinkertaiset biisit alkaa mennä jo, mutta vielä saa reenata pitkän aikaa, ennen kuin tuota kehtaa keikalle ottaa mukaan.