IRC-Galleria

Annan tukeni presidentinvaaleissa kolmelle ehdokkaalle. Vaikka presidentin valta kapenee jälleen kerran uuden aloittaessa toimintansa ensi maaliskuussa, on presidentti (etenkin nyt) arvojohtaja, joka voi mielipiteillään ja toiminnallaan vaikuttaa kansan syviin riveihin.

The ErQ's List

2. Pekka Haavisto (pääsuosikkini)

Rakentava, sovinnollinen Haavisto on yllättänyt positiivisesti pärjäämällä erinomaisesti vaalitenteissä - siinä missä muut ovat hermostuneet, on hän pysynyt asiallisena ja rakentavana. Haavisto on tehnyt hienon eron muihin vihreisiin ja halunnut "perussuomalaisten vastavoimaisuuden" sijasta toimia sillanrakentajana puolueiden välillä. Hän on osannut muodostaa asioihin selkeitä mielipiteitä, eikä ole arkaillut tuoda niitä esille. Kyky itseironiaan on yksi presidenttiehkokkaamme persoonan parhaimpia puolia.

Haavisto on osoittaunut kasvaneensa asiapoliitikoksi. On valitettavaa, että hyvin pitkälle hänen homoseksuaalisuutensa on jättänyt varjoon monet muut hänen ominaisuutensa. Monet ovat epäilleet, voisiko presidentin seksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa kansainvälisiin suhteisiin, mutta toisaalta, samaa epäiltiin aikoinaan ensimmäisen naispresidentinkin aikaan. Haavisto on aiemminkin tehnyt hienoa, kansainvälistä työtä maailmalla.

Myönnän itse, että minulla oli Haavistoa kohtaan ennakkoluuloja. Pelkäsin pahoin Haaviston olevan vain "jokin vihreiden muka-avarakatseinen ehdokasvalinta," tai hänen ajattelumallinsa muistuttavan "hei olen homo jos minua ei äänestetä se on syrjintää ja olen sitten aivan järkyttynyt", muttei oman seksuaalisuuden korostamista ja siihen vetoamista ole tapahtunut.

(Jos ei kelpaa, niin nämä ovat sentään Niinistöä parempia:

9. Paavo Arhinmäki
Nuori ja räväkkä. Omaa selkeitä mielipiteitä. Toki hän on valitettavasti enemmän velvollisuudesta puolueen presidenttiehdokkaana, mutta
5. Paavo Lipponen
Myönnettäköön, televisiokampanja on epäonnistunut. Lipponen on kuitenkin kansainvälinen, vaikutusvaltainen, sosiaalisesti hyvin verkottunut, todellinen valtiomies. )

http://muotoaetsimassa.blogspot.com/2011/04/nayttelyt-paavo-arhinmaen_06.html

Nyt kun ahneet, 3000-4500 eur kuussa nostavat, "duunari"-ahtaajat on saatu takaisin töihinsä, oppositio ja vasemmisto ovat julkisuudessa puolustaneet 1. nyt tapahtunutta seteliperse-ahtaajien lakkoa ja 2. lakko-oikeutta yleensä.

Lakko-oikeuden puolustaminen on itsessään tietysti hyvä asia. Mutta miksi on niin, että kaikkein surkeimmassa asemassa olevat, pääosin naisten miehittämät, matalapalkka-alat kuten suurkeittiötyöntekijät, elintarviketehtaiden työntekijät, siistijät jne. eivät koskaan lakkoile? Heillä ei ole mitään voimakasta liittoa takanaan ja heidän oikeutensa työntekijöinä ovat paljon heikommat kuin vaikka näillä porvari-ahtaajilla. Ja heillä on lisäksi yleensä vitun kiire töissä.

Miksi Jutta Urpilainen (sd) ja Paavo Arhinmäki (vas) bostailette rinta rottingilla ahtaajien asialla? Puhuisitte samanlaisella äänenvoluumilla niiden alojen puolesta jotka aikuisten oikeasti tarvitsevat apua teiltä. Eikö vasemmiston kuuluisi pitää pienempiosaisten puolta vaikka se ei aina niin seksikästä olisikaan? Olen pettynyt.

Toivonkin, että jonain päivänä matalapalkka-alojen työntekijät osaisivat katsoa vähän pidemmälle, järjestäytyä ja pysäyttää Suomen. Tätä luultavasti seuraisi irtisanomisten aalto, jota taas seuraisi parhaassa tapauksessa matalapalkka-alojen työ-olojen ja -sopimuksien parantaminen.