IRC-Galleria

Ajattelin kirjoittaa nationalismista, kun se tuntuu ajankohtaiselta. Ensiksi lienee tarpeen selventää mitä tarkoitan kun puhun nationalismista. Viittaan siis uskoon kansakunnasta ja kansallisvaltiosta. Näen nämä sosiaalisesti jaettujen kokemusten ja yhteistenkertomusten kautta syntyneinä sosiaalisina rakennelmina. Siispä kansallisvaltio voi saada uusia muotoja ja kansakunta uusia piirteitä. On myös mahdotonta asettaa täsmällistä määritelmää sille missä kohtaa ihmisestä tulee esimerkiksi suomalainen, joten suomalaisuus on aina liukuva luokka. Tarkoittamani nationalismi ei myöskään aseta eri kansakuntia hierarkioihin. Lähtökohtaisena ajatuksena on, että oma maa on paras kansalaiselleen. Silti ei ole mitenkään poissuljettua, että esimerkiksi suomalaiseen yhteiskuntaan kasvanut voisi kokea toisen maan itselleen sopivammaksi.

Nationalismin luonteeseen kuuluu jako meihin ja muihin. Se on sekä sen vahvuus, että heikkous. Parhaimmillaan nationalismi voi luoda yhteenkuuluvuutta ihmistenvälille, jotka ovat muuten toisilleen täysin tuntemattomia. Pahimmillaan se luo kuvan ulkopuolisista vihollisista ja tunkeutujista. Nationalismi muuttuukin ongelmalliseksi silloin, kun siihen sekoittuu muukalaisviha ja aggressiivinen laajentumishalu. Pitkälle vietynä nationalismi voi tosiaan tuottaa ajatuksen oman kansan paremmuudesta verrattuna muihin, joka muuttuu vihamielisyydeksi vieraita kohtaan. Kuitenkin laajentumishalu voidaan nähdä jopa nationalismin vastaisena. Jos ajatellaan, että kunkin kansan on paras toimia omillaan, niin tällöin muiden kansojen alueiden valloittaminen voidaan nähdä nationalistisesta näkökulmasta rikoksena näitä kansoja kohtaan.

Nationalismin positiivinen ominaisuus on sen yhteenkuuluvuuden tunteen tuottaminen. Ihmisillä on tapana identifioida itsensä erilaisiin ryhmittymiin ja kansallinen identiteetti on yksi näistä mahdollisista ryhmistä. Nationalismi siis vahvistaa kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun nationalismi on purkautunut Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana globaalin ajattelun vahvistuessa, sillä on ollut myös seurauksia kansalaisen yhtenäisyyden kokemukselle. Se näkyy esimerkiksi niin, että rikas eliitti on siirtynyt kokemaan enemmän yhtenäisyyttä globaalin eliitin kanssa, kuin oman kansakuntansa. Näin siis kansallinen etu korvautuu globaalin eliitin edulla.

Vaikka globaaliudella on myös positiiviset piirteensä ja tietyt ongelmat vaativat globaalia paneutumista, niin näyttäytyy liiallinen suuntautuminen globaaliin myös ongelmallisena. Globaalius ei tuota pelkästään kansainvälistä yhtenäisyyttä ja hyvinvointia. Globaaliuden painottaminen kansallisuuden sijaan näkyy siinä, kuinka aikaamme leimaa absoluuttisen köyhyyden väheneminen, mutta samalla suhteellisen köyhyyden kasvu. Tätä kielteistä seurausta usein vähätellään positiivisten seurausten varjolla. Suhteellinen köyhyyshän nimenomaan määrittää ihmisen aseman yhteiskunnassa. Esimerkiksi suomalaiselle köyhälle on merkittävämpää se, miten muut suomalaiset elävät kuin se, miten toisella puolella maailmaa eletään. Vertailu tapahtuu oman verrokkiryhmän sisällä. Ihminen ei koe itseään rikkaaksi, vaikka absoluuttisessa mitassa niin olisikin moniin muihin verrattuna, elleivät nämä kuulu omaan verrokkiryhmään.

Nationalismi ei toki ole kokonaan purkautunut, vaikka se peittyykin globaalin ihailun alle. Nationalismi elää ihmisten kansallisuuden kokemuksissa, ylpeydessä ja kiintymyksessä kotimaahansa. Nationalismi elää edelleen jopa eliitin puheissa, mutta usein se on Suomessa kadottanut jo sisältönsä. Nationalismin kato ei toki koske kaikkia maita ja esimerkiksi Japani on edelleen hyvin nationalistinen valtio.

Julkaisuvapaa 28.3.2014 NYT SAA RIITTÄÄ! -MIELENOSOITUS KANSAN OIKEUKSIEN PUOLESTA Järjestämme Helsingissä mielenosoituksen perjantaina 25.4.2014, jonka tarkoituksena on tuoda julki kansan tyytymättömyys maan nykyiseen poliittiseen tilaan ja siihen suuntaan, johon se on menossa. Tämä on avoin kutsu kaikille niille ihmisille, jotka kokevat, että hyvinvointivaltiostamme on tullut jotain aivan muuta kuin hyvinvoiva valtio. On tullut aika kertoa päättäjille, että asioihin on tultava muutos. Rahallisen hyödyn tavoittelun ja ihmisten hyvinvoinnin vaalimisen välille on löydettävä tasapaino. Tällä hetkellä vaaka on keikahtanut vahvasti rahallisen hyödyn tavoittelun puoleen.

Mielenosoitus alkaa kello 17 Säätytalolta marssilla, josta jatkamme Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien kautta Eduskuntatalon edustalle. Mukanamme kulkee soundi-auto. Junalla paikalle saapuvat tapaavat rautatieasemalla kello 16:15, josta matka jatkuu yhdessä Säätytalolle. Marssin jälkeen tapahtuvan mielenosoituksen suunniteltu kesto on noin kaksi tuntia. Osallistujat voivat valmistaa itse banderolleja, kylttejä ja lakanoita. Pyrimme pitämään mielenosoituksen ilmapiiriltään yhtenäisenä, väkivallattomana ja jämäkkänä. Yhtenäisyyden pyrimme saavuttamaan pukeutumalla mustaan. Tarkoituksena on ilmoittaa iskulauseiden, musiikin ja hyvän yhteishengen avuin, ettei kaikkea tarvitse tai pidä hyväksyä. Toivomme sitä, ettei mielenosoitukseen osallistuta päihtyneenä. Mielenosoitus on myös poliittisesti sitoutumaton, joten kaikki ovat tervetulleita mukaan. Mielenosoitusta ei ole järjestämässä mikään yksittäinen aate tai ryhmittymä, vaan ihmiset ihmisille. Nyt on aika näyttää, että porukassa on voimaa, ja että isossa porukassa on enemmän voimaa! Tervetuloa! Lisätietoja: Silja Arhinmäki 045 8616 161 silja.arhinmäki@hotmail.fi

AKTIIVINEN RYHMÄ

Positiivisia uutisia sunnuntain aamulehdestä:-) Suomalaisista erittäin onnellisia on 16% ja melko onnellisia 71%. Melko onnettomia 6% ja erittäin onnettomia 1%. 6% ei osaa sanoa/ei vastausta.

Naiset ovat miehiä hieman onnellisempia. Naisista 18% on erittäin onnellisia, 71% melko onnellisia, 5% melko onnettomia, 1% erittäin onnettomia ja 5 % ei osaa sanoa/ei vastausta. Miehillä lukemat ovat 14% erittäin onnellisia, 70% melko onnellisia, 6% melko onnettomia, 1% erittäin onnettomia, 9% ei osaa sanoa/ei vastausta.

92% avioliitossa elävistä ovat erittäin tai melko onnellisia. 91% avoliitossa elävistä ovat erittäin tai melko onnellisia. 76% yksin elävistä ovat erittäin tai melko onnellisia.

Tutkimuksen virhemarginaali +-1,5%.

Huomaa että ihmisten mielestä onnellisuuteen voi myös itse vaikuttaa. Voiko onnellisuuteen itse vaikuttaa vastattiin seuraavasti: 60% pääsääntöisesti voi vaikuttaa, 33% voi jonkinverran, 1% en voi ollenkaan vaikuttaa, 2% en osaa sanoa, 6% ei vastausta.