*Sain viimeisillä hetkillä palata takaisin kotiin, kotiin sen luo joka kasvatti minusta tällaisen kuin olen, joka ensimmäiset leikit leikki kanssasi, joka ensimmäisenä rakasti ja halusi minut, joka ruokki ja huolehti minusta.
Ei voi pyytää enempää kuin sen, että sain viimeiset hetket olla takaisin kotona ja lähteä pois täältä rakastaen tietäen ettei minua unohdeta sydämestä ikinä, kuten en minäkään tuolla taivaassa sinua unohda.
Toivon, että muistelet minua lämmöllä jatkossa, miten katsoin sinua anelevasti, miten olin kuitenkin kaikesta huolimatta hyvä koira, söin hyvin, turkki kiilsi ja hiukan tein karkureissujakin koska me koirat vain olemme vekkulia, jotka pitävät haasteista.
Syttyy taivaalla uusi tähti, minä, joten muistelehan minua iltaisin, katselen sinua nyt ja aina ja odotan kohtaamistamme uudestaan.
Sillä vaikka olin koira olin sinulle kuin perheenjäsen, sitä me jokainen koira tahdomme. Vaikka vuosia en saanut paljon, sain silti paljon enemmän mitä moni koira voisi vain haaveissaan toivoa jos osaisi.*