IRC-Galleria

Mä oon tässä about 6 kuukautta ollut nyt sinkku, edellisen parisuhteen jäljet näkyvät vielä aika selkeästi ja pää on ihan möhjönä. Eksäni seurustelee nykyään parhaan kaverini kanssa ja se häiritsee mua suuresti. Olen tehnyt valintani ja katkaissut välit molempiin koska se kaikki tuntuu kohtuullisen pahalta. Kuten arvata saattaa.

Eniten mua huolestuttaa se että olen kohta 26 vuotias. Valmistun vasta nyt ekaan ammattiini (Media-assari) Ja koen olevani helvetin myöhässä elämässä. Ihan kaiken osalta. Kaverit avioituu ja perustaa perheen. Itse vain matkaan keikalta toiselle joko DJ:n tai Roudarin tai soittajan muodossa ja se kaikki tuntuu hyvältä, mutta vain sen hetken. Sitten kun on himassa yksin ja alkaa kelaamaan ns. diipimpiä juttuja, sitä huomaa olevansa aika rikkinäinen olento.

Meikä on todella rikkinäisestä perheestä, ja tämän vuoksi se perheen perustaminen jonkun ihanan, kauniin ja meikäläistä ymmärtävän, kohtuullisen tasapainoisen friidun kanssa ois se isoin asia mitä kaipaan.

Mutta niinkuin asiat elämässä, tuonkin asian saadakseen pitäisi uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin. Ennen sitä pitäisi keretä eheytyä, jottei näkisi niitä edellisen parisuhteen demoneita kaikkialla. Tämäkin luonnollisesti vie aikaa.

Herääkin kysymys, miten sitä löytää sen parisuhteen, nykyisessä kertakäyttöyhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat vain huutoja fb-fiidin mainosten välissä? Ja satunnaiset baarissa tavatut ihmiset vain yhden illan tähtiä.

Onhan se niin että kyllä sitä on itsekin mokannut ja moneen kertaan elämänsä kanssa, on ollut laastareita, ja olen ollut laastari, mutta tuntuisi että se ei ole se ratkaisu joka korjaa asiat.

Miten se eheytymisprosessi kulkee? Milloin voin sanoa varmaksi että hei, meikä on valmis tähän? Joskus luulin tietäväni vastauksen tuohon kysymykseen mutta aina sitä palaa ruutuun numero 1. Joka sanoo että: "rakas ystävä, olet idiootti."


Mä vahvasti toivon että mä saan vastauksen tähän jossain kohtaa. Ja jos sä joka luet tätä olet myös rikki, toivon että säkin. Voimahali <3

Uutta musiikkia kesän sinkuille, eronneille ja karanneille ja muille meneville! :)

Ooo nyt jutellut ihmisten kanssa oikeasti eronj jälkeen ja tavannut mielenkiintoisia ihmisiä... MUTTA ihmiset on aika ujoja .. olen törmännyt moniin joilla on sydän rikottu.. miksi ihmiset tekevät toisillen sellaista


jätetää jossakin IRC Galleriassa Tai FB toinen ihminen tai teksti viestillä.. miksi pitää olla vielä sika lopuksi ja ei edes kunnioita enään toista ihmistä?????

miksi pettää toista.. se on asia mitä en ymmärrä... jos seksi ei maistu toisen kanssa tai se on niin onnetonta niiin miksi sitten salassa panee toista ja jää siitä vielä kiinni sitten itketää etttä sää oot se oikee mulle mun elämän rakkaus ja plaa plaa plaa elkää ihmiset olkoo yhdessä jos ette osaa perus juttui..

miksi murtaa ja rikko toinen... se ei ole oikein... vai onko?????

Nyt pohdittuani tätä asiaa olen tullut siihen tulokseen että se ei välttämättä olekaan niin vaikeaa, vaan päinvastoin yllättävän helppoa.

Tärkeää on vain tehdä itsekseen niitä asioita mistä nauttii, osioida päiväjärjestys sellaiseksi ettei vain istu yksin kotona ja jumita, tehdä asioita elämällään, matkustaa, harrastaa, tuntea mielihyvää, sitä voi tehdä myös ilman parisuhdetta.

En ajatellut hetkeen seurustella, vaan oppia olemaan onnellinen itseni kanssa. Kiitos teille ihmisille jotka olette olleet auttamassa minua silloin kun minulla on ollut vaikeaa ja kun olen ollut alamaissa. Ja ennenkaikkea kiitos siitä että olen tutustumalla teihin saanut ymmärtää tämän tärkeän asian. Vaikka staminan lyriikat tuntuvatkin väittävän vastaan, eheytyminen on tärkeää, ennenkuin aloittaa yhtään mitään uutta parisuhdetta, koska sitten kun on ehjä, voi luottaa, antaa ja vastaanottaakkin sitä rakkautta paremmin kuin mitä jos on itse vielä entisen parisuhteen via dolorosalla. Myöskin se että yrittää päästä siitä vanhasta parisuhteesta yli uuden avulla, voi olla todella tuskallinen prosessi.

Kiitoksia ja anteeksi, teille ihanat ihmiset, teidän ansiostanne olen saanut taas kasvaa, ehkä jopa hieman paremmaksi ihmiseksi. <3 Toivottavasti :D

Aina oppii uutta, joka päivä.

Suosittelen lämpimästi.

http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/healthy-living/life-support-how-to-be-happy-alone-1634982.html

Tässä ajatuksiani siitä mitä suhde tarvitsee kestääkseen pitkään elivoimaisena ja hyvänä.Nämä eivät ole mistään,nämä tulivat kun lähdin tänään pohtimaan yhdelle ihmiselle asiaa

Itselläni on sillä tavalla, että kun minä vielä joskus menen parisuhteeseen, niin se on sitten siinä. En tarkoita tällä sellaista mallia, mitä isovanhempamme ovat harrastaneet että ollaan yhdessä vaikka hampaat irvessä. Vaan sitä, että tiedän, että' tervehenkisessä suhteessa ongelmat ym haasteet ovat ratkaistavissa, jos vain niin on tahto. Ja suhde voidaan pitää elinvoimaisena ja onnellisena vaikka kuinka kauan, kunhan se sisältää riittävästi osapuolten kunnioitusta toisiaan kohtaan, ymmärrystä että suhteessa on loppuun asti kaksi erillistä toisilleen vierasta ihmistä omine tarpeineen, toiveineen, tavoitteineen (jne jne), osapuolet näkevät toisensa tasavertaisina eikä muutenkaan suhteen osapuolilla ole minkäänlaista keskinäistä kilpailuasetelmaa, suhteessa pyritään pitämään lämminhenkinen vuorovaikutusilmapiiri, jossa kumpikin kokevat että he voivat täysin turvallisesti jakaa, kertoa ja otta puheeksi mitä vain, ilman että heillä olisi pienintäkään huolta, että toinen käyttää tietoa aseena toista vastaan myöhemmin, teilaisi toisen tms(pyritään käyttämään minä-viestintää esim), ymmärretään, että jokaisessa suhteessa tulee haasteita ja kriisejä ja se että jotkit tällaiset prosessit ovat välttämättömiä suhteen kasvulle ja kehitykselle eikä niitä tule koskaan paeta,pelätä, peittää tai luulla että vaihtamalla kummpania ne ratkeaisivat. Ymmärretään, että aina jokaisessa ongelmatilanteessa kumpaisellakin on oma osansa, ja kumpasenkin tulee tehdä jotakin asian vuoksi. Asiossa pyritään ja kyetään tekemään kompromisseja ja ratkaisuja, jotka tyydyttävät kumpaakin osapuolta kylliksi.. Puhutaan asioista ajoissa. ymmärretään että suhteessa tulee puhua toisen kanssa niin asiatasolla(esim mitä tänään syödään), henkilötasolla(esim.millaista sinulla oli tänään töissä) ja suhdetasolla. Mikäli näistä jonkin jää kokonaan pois, on se suhteen rappeutumisen alkusoitto. Ollaan aidosti kontaktissa ja läsnä toiselle ihmiselle niin fyysisesti, henkisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.Ymmäretään, että erisuhteen vaiheissa painpiste vaihtelee välillä, että esim välillä ollaan fyysisesti enemmän, mutta ei koskaan jämähdetä vain yhteen kokonaan lopullisesti ja aina ollaan vähintäänkin yhdellä näistä tavoista toiseen yhteydessä. Se on ihan paskapuhetta. kun jotkin ihmiset sanovat, että ovat kasvaneet erilleen. Se tarkoittaa vain sitä, etteivät he ole kohdanneet toisiaan ja olleet kylliksi läsnä. Tulee ymmärtää, että ihminen muuttuu ja kehittyy koko ajan. Mikäli tässä prosessissa on toiseen läsnä, ei tapahdu niin , että yhtäkkiä herää jonkinvierestä ajatuksella "kukas sinä olet, oletpas sinä muuttunut" Avain kun me näemme itseämmekin joka päivä, niin emme niin huomaa muutosta, kuin joku joka näkee meidät kerran vuodessa. Ja tällöin kun ihmiset ovat tällailla läsnä he vaikuttavat kumpikin toistensa "muotoutumiseen" ja "muotoutuvat" myös yhdessä.
Tulee ymmärtää se, että vaihtamalla kumppania monikaan asia ei todellisuudessa juurikaan muutu, vaikka alussa se tuntuukin siltä. Koska me kannamme kumminkin sen saman itsemme siihenkin suhteeseen, ja usein myös ne samat ongelmat. Suhteen kestävyys ja hyvyys ei niinkään perustu siihen keitä me olemme, vaan siihen miten me olemme toisillemme ja itsellemme. Ja huomattavasti vahvempi suhteen voimallisuutta, kestävyyttä jne kasassa pitävä tekijä on se, että pitkään yhdessä eläneet ihmiset tuntevat toisen kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin, heillä on yhteistä historiaa, jota kautta on kasvettu ihmisenä ja yhteen, opittu, rakennettu jne jne, kuin mikään muu.
Kumppanien tulee pitää myös omaa tilaa suhteessaan. Vaikka on äärimmäisen hyvä kun on yhteisiä harrastuksia ja paljon yhteistä aikaa, on hyvä mikäli molemmilla on myös joku oma tekeminen, ehkä omiakin ystäviä, omaa aikaa ja tilaa.
Suhteessa tulee antaa ja jakaa luottamusta. Miäli toinen on syyttä haistelemassa toisen tekemisiä ja epäileväinen(vaikka vain omissa ajatuksissaan), rasittaa se niin äärettömästi suhdetta monella tapaa, ettei sitä pilaavilta tekijöiltä ja vaikutteilta voida välttyä.
Itselleen ja toiselle tulee antaa oikeus ja turvallisuus kaikkiin tunteisiin ja niiden esille tuomiseen,mitä elämä kantaa. Ja on annettava arvoa ja kunnioitusta sille kuinka toinen asian kokee/tuntee, olipa se kuinka kaukana tahansa meidän omasta näkemyksestämme tai jostakin muusta.
Tulee kyetä vastaanottamaan ja antamaan kritiikkiä ja pyrkiä riitelemään rakentavasti.
Suhdetta tulee tietoisesti ruokkia aika ajoin. Hankitaan yhteistä aikaa jolloin tehdään jotain mistä kumpikin pitävät,tuottaa mielihyvää ja mikä rentouttaa. Sen ei tarvitse olla mitään erikoista.Vaikka se että sunnuntaisin tehdään yhdessä hieman normia parempaa ruokaa, ja vietetään yhdessä aikaa, keskitytään toisiimme, on jo hyvä.
Toki joskus voi olla hyvä repäistä jotain erikoistakin, mutta se ei ole välttämätöntä.
Meillä kaikilla on erinäisiä tarpeita, joita me haluamme täyttää suhteessa, siinä ei ole mitään pahaa. päinvastoin. Mutta ne eivät koskaan saisi olla pääsyitä siihen, että lähdemme suhteeseen jonkun kanssa, koska kun tapeet kuolevat(tällöin niille käy eittämättä ajanmyötä niin)kuolee myös suhde. Ne voivat olla yksiä syitä, mutta eivät tärkeimpiä, niitä mihin suhde perustuu.

No siinä nyt jotakin.Tässä tuskin on kaikkea, mutta elämäkin on inhimillistä. Ihmisetkin ovat vain ihmisiä, jotka välillä epäonnistuvat, tekevät virheitä jne

Sinkuilla on koko elämä vielä edessään
Varatut joutuvat jämähtämään paikalleen .

Voiko sinkku kehua olevansa " Nuori , villi ja vapaa " jos ei tee sitä tarkoituksella ?


Elä jokainenpäivä niinkuin se ois sun viimeinen .
koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan . .