Kävelin, katsoin kuraiseen ikkunaan/
itseni näin räpiköimässä/
haukkomassa happea/
elämäni ensimmäinen tunti tunteiden kera/
tunsin häpeää, julmaa rakkautta/
täynnä vihaa poltan vesipiippuani/
huudan, itken pimeyteen.
Pakotin mieleni hopeisen auringon polttaessa silmäkuoppiini/
juomaan viskini/
unohtamaan tunteeni/
kaivoin ne syvälle multaan/
päälle kasvoi kaktus joka huutaa/
huutaa kuivana apua/
eikä meitä kiinnosta/
minua tai ääniä kamalan ihania/
kaktus odottaen sirkkaparvea raatelevaa/
joka veisi hengen/
... minun tunteettoman elämäni loppuun.