Älkää rakastako mitään villiä, herra Bell. Se oli Docin erehdys. Hän raahasi aina kotiin kaikenlaisia luontokappaleita. Haukan, joka oli loukannut siipensä. Kerran hän toi täysikasvuisen kollikissan, joka oli katkaissut koipensa. Mutta kesyttömälle olennolle ei voi antaa sydäntään; mitä enemmän sitä rakastaa, sitä voimakkaammaksi se käy. Kunnes se on kyllin voimakas juostakseen metsään. Tai lentääkseen puuhun. Sitten toiseen, korkeampaan puuhun. Sitten taivaaseen. Niin teidänkin vielä käy, herra Bell.
Jos välttämättä haluatte rakastaa jotakin villiä. Lopulta tuijotatte ylös taivaalle.