Isä oli nähny ku Ava lakseutuu alas kalliotaustalta. Se kiipeää pää alaspäin pystysuoraa seinää! Voi että sillä on mahtava tasapaino. Mia ois varmasti hyppiny tyhmyytään alas, onneksi Ava on viisaampi ja aikuismaisempi. Saa lihaksetki mukavaa treenausta.
Pari viikkoo se on kökötelly nurkassa, välillä jopa ollu syömättä pari päivää. Oon yrittäny löytää syytä ja nyt taisin sen löytää ja ongelma ratkesi.
Eilen laitettu kalliotausta alkoi heti kiinnostaan. Nyt Ava vetelee eestaas kalliotaustan päällä. Saa nähä miten se pääsee alas sieltä, pitää ottaa terävimmät tavarat kauemmas ettei se niiden päälle hyppää ja loukkaa itseään.
Ava raapi terran pohjaa yli kaksi tuntia päivällä ja päätettiin, että kyllä se on aika laittaa hiekat sinne (oli tarkotus laittaa talvilevon loputtua). Jotenka siirrettiin Ava faunaboxiin ja isä tekli reiän lampun johdolle, että saadaan lamppu alemmas ja lämmittelypaikka oikeisiin lämpötiloihin.
Pesin seinät ja laitoin hiekat (puhallushiekkaa) ja sitten sisustustarvikkeet paikoilleen. Äiti anto Avalle matoja, söi hyvällä ruokahalulla 8.
Kun laitettiin Ava sitten takas terraan, se jäi lämpölampun alle koko illaksi. Taisi olla tyytyväinen, kun nyt saatiin kunnon lämmöt siihen. Ennen lampun alla oli vain 30 astetta, huomenna mittaan uuden lämmön. Tosiaan, päivä kahdesta ilta kymmeneen oli hereillä, toivottavasti huomenna jaksaisi valvoa myös. 8> Jäi nyt lampun alle nukkumaan, eli hiekka on yhä koskematon.
ps. pitäs varmaan hankkii ainakin yks piilopaikka lisää.
Pääsin taas valittaan niille. Hemmetti, ne tuli meidän terassin edessä olevalle pienelle lumikasalle leikkiin......
Mutta asiaan: Ava oli niin oma itsensä kun juotin sitä. 8D Ja eka kertaa koko talvilevon aikana se oli häntä pystyssä kädellä. Pää pystyssä ylväänä ja häntä korkealla - ois tullu hyvä kuva, jos ois ollu kamera siinä lähellä. Ja mikä parasta, se ei ollu ees tummana uhkailemassa. <3 Me aletaan edistyä.
Huono puoli taas oli, että se meni heti takas nukkuun...
Mia pullisteli madolle ! Ai että se on ihana. 8)
Juottopäivä, otin pikkusen käteen, juotin ja ku e ei ite lähteny kädeltä pois niin jäätiin siihen vähäksi aikaa ja katteltiin toisiamme. Sillä on kyllä talvilepo, mutta ku se on laiha eikä ollu syöny vähään aikaan niin päätin kokeilla maistuuko mato. Vein Mian sitten miun huoneeseen ja otin madon purkista. Ensin se ei välittäny siitä, mutta sitten se alko hurjana pullisteleen ja auko vähän suutakin.
Vein sen sitten takas terraan ja yritin uudestaan; söi 6 matoa. xD Ja joi lisää.
Mia-raukka kun yleensä on vähän villi kädessäkin, niin olen nyt keksinyt tehdä käsistä luolan, se on paljon rauhallisempi "turvallisessa kolossa". Matkan aikana Mia oli ihan ihmeissään kun liikuttiin, katse koitti pysyä yhdessä pisteessä, mutta silti pää nyki niinku Täpyllä ku se kattelee olkapäältä liikkeessä. Mia sitten pisti silmät kiinni ku ei muuta keksiny. xD Aukasi ku pysähyttiin. Raasu.
Mia katteli mua ku juotin sitä. Eikä se ollu semmonen pelokas katse mitä se ennen harrasti, vaan utelias. 8> Eikä se pelänny äitiäkään ku se tuli kattomaan sitä (Mia oli taas saavissa kylvyssä). Se hömppä ei muuten tajua juoda vettä, vaikka se seisoisi siinä, vaan sen kuonolle pitää tiputella pisaroita ja sitten se alkaa vaatimaan lisää (kieli lipoo ilmaa odottavasti). Yhessä välissä ku lopetin juottamisen se oli vähän aikaa paikoillaan, käänty sitten kattomaan mua ja alko lipomaan ilmaa. Sitten se tyytyväisenä nuoleskeli sitä vettä ku annoin sille. xD
Täpykin tuli käymään jalottelemassa luolasta illalla ja me tuijotettiin toisiamme vähän aikaa. Mie sit luovutin, Täpy voittaa aina tuijotuskilpailut.
Mia kiittää (tai osottaa mieltään) omalaatuisella tavalla: syö ruuan ja sen jälkeen kakkii ruokakuppiin. Tai sit sillä on tooosi nopea ruuansulatus.
Se muuten seisoo usein. Oo Siis kahdella jalalla. Mikähän siinä on? Hmh, hassu. <3