IRC-Galleria

tästä ei käy kuolevainen!

tuhovoimaani esittelen sieluttomille joukoille
liekkiä käytän, tutkin sen salaisuutta
tieni on mustin aivan kuin on mieleni.

anna miekkasi palvelukseeni, kuole puolestani
sillä aikaa kun istun valtaistuimellani
siirtelen sotilaita laudalla joka paikkaan
sodan herra, sydämetön valtias
miljoonat huulet kiroavat nimeäni.
kentällä joka oli joskus kaunis niitty,
nyt märkä hurmeesta.

pelko on ystäväsi ku saavut saliini, älä piilota sitä
ole nöyrä, polvistu syvään
ja ansaitset paikkasi vierelläni
suureen kadotukseen.

-z.z.

juokse metsän halki, tyttö, juokse alasti
juokse kun et ymmärrä mitä teet ja miksi elät
nuku kiven alla, nuku tyttö, heräät vielä kun on tarve
nuku ja uneksi toisesta maailmasta

olet keskeneräinen maalaus, lyhyt kaunis runo
lause totuudesta ja katse tulevaisuudesta

huuda äänesi pois, huuda kun vielä voit
huuda ja tunne voimasi luissasi ja hiuksissasi
raivoa, tyttö, huolesi muille kuin ne kuuluvat
raivoa sydämesi pohjalta ja vihastasi

olet hullu, maailmankaltainen

-z.z.

kaikki repeää, leviää jalkoihini

mädät inhimillisyydet paljastuvat kuin salamat yössä
toiveet toteutuvat vääristynein silmin, katseet sokaistuu
kukaan ei auta eikä kukaan kuule, ei näe
kärsii ja kuolee
ei ole enää maailmaa joka oli
on vain maailma joka tulee olevan
ja jotain muuta siltä väliltä

tuskaa ja iloa

-z.z.

olen etsinyt kuolemaa jo niin monia vuosia
että minun kyllä pitäisi tietää miltä se näyttää
nuorena tiesin, että se olisi ikuista
niin elämä kuin kuolemakin.
nuoret aina tietävät elävänsä ikuisesti.

valomme on sammunut, tähti on kuollut.

tule, valontuoja, tule, aamunkoi.
vaikka hampaasi ovat veressämme, tule
kansamme tarvitsee sinua, tyranni.

olen löytänyt kuoleman jo niin nuorena
että en tajunnut, mitä kaikkea se merkitsee
nyt vihdoin kasvaneena tiedän
vain yksi on ikuista, tämä kuolema
jonka annan lahjaksi maailmallemme

-z.z.

astuin esiin vuosituhannen mittaisesta pimeydestä,
ja edessäni näin tuhoavaa valoa.
ennennäkemättömät olennot silpoivat maailmaa
jonka joskus tunsin mitä en koskaan rakastanut.
pakenin pitkälle, kauas yli tuntemieni rajojen.

kolme vuosikymmentä opettelin nekromantiaa,
ja osasin puhua kuolleita.
sadan vuoden ajan kuuntelin heitä,
kuuntelin kunnes viisastuin lisää ja tajusin.

ja vielä yhdeksi milleeniaksi vaivuin koomaan,
ja tunsin olevani valmis,
kykeneväinen oppimaan elävää sielua.

siis kun oikeasta kuolemastani oli kulunut lähes kolme tuhatta vuotta,
näin silmieni edessä tehtävän ja yhä maailmaa repivät viholliset.
otin käteeni valon miekan sekä kirveen, joka oli tehty
kaikesta pimeydestä, joka asuu ihmisten sydämissä.
aseillani löin kuusikymmentä tuhatta demonia maahan,
mielelläni nujersin kolme helvetin jumalaa,
ja pimeän valon herran taivutin valtaani.

lauluni lauloin vain koska yhtään sielua ei selvinnyt,
maailmaan jonka pelastin pahuuden olennoilta.
kasapäin, laskematon pääluku sieluttomia kadotuksia,
joita johdan uutena paholaisena.

-z.z.

ever felt nothing as such
powerful as crack of
brokening heart? i have,
it's swallow of sane mind to
insane. trust me, i've been
therein both. makes you to
feel you need to throw up,
eyes blurring and the worst
of it all, soul sinking into
deep despair. it's heat
never stop. rips, tears
apart. slashes your oneness
pieces those never can be
re-done.

never lose anything, never
let them walk away. and the
most important, never let
yourself to fall in love.
it's death of humanity, hope
of devil - it's major tool.

carelessness is something
divine.

hear these words i tell, and
believe them.

i can't... bring a doom upon
this all!

"from beneath you, it
devours"

---

tuo viimeinen "from beneath you, it devours" on ainoa mitä tuossa on jostain matkittu. kaikki muu on ihan mitä on mieli sormiin tuonut. ja se virke on buffy vampyyritappajan seitsemänneltä kaudelta. lähes joka jaksossa esiintyy.

huomautus lisätty 30.07.2007