IRC-Galleria

Olen useinkin kiinnittänyt huomioni, kun eri lehtien sivuilla on uutisoitu lapsiin ja nuoriin kohdistuneista väkivalta- ja seksuaaliväkivaltarikoksista ja useimmiten juuri niiden tuomioista. Ihan siellä lehden kommenttiosiossa varsinkin rehottaa jos minkämoista äärimmäistä mielipidettä ja toki trollipeikotkin siellä villiintyy, mutta myös ihan omien fb-kavereiden olen huomannut kommentoivan sitä, miten tämän sarjan rikoksen kokoneen lapsen elämä on tuollta teolla pilattu. Ymmärrän sen ajatuksen, ja sen, että ajatuskin sen taustalla on todennäköisesti hyvä - mutta pelkään, että se voimistaa entisestään uskomuksia, ettei hirveistä asioista voi selviytyä, kyetä jonain päivänä kokemaan hyvää oloa, elämäänasä arvokkaaksi, itseään hyvinvoinnin arvoiseksi. Hirvittävän tapahtuman jälkeen voi tuntua siltä, että toinen on pilannut elämän, ja se on oikeutettu tunne. Uhrilla on oikeus kokea niin, ja syyttää tekijää elämänsä pilaamisesta. MUtta ajattelen, että joskus on myös aika päästää irti tuosta ajatuksesta, että elämä on pilalla, hankkia ja ottaa vastaan apua, ympäröidä itseään hyvillä asioilla, hoidettava itseään ja lopetettava itsensä kaltoinkohtelu - jokainen ihminen on sen ansainnut, eikä kukaan ole ansainnut sitä kärsimystä ja elämän hukkaan heittämistä, mitä tapahtuu jos loppuelämäkseen päättää uskoa elämänsä olevan pilalla ja kenties ennenaikaisesti sen päättää.



En kiistä, etteikö seksuaalisen riiston tai "normaalin" pahoinpitelyn kohteeksi joutuminen olisi traumaattista, sillä tiedän kyllä sen olevan sitä. Se jättää loppuelämän säilyvät jäljet, jotka voivat alkaa vuosienkin terapian jälkeen kipuilemaan. Traumamuistot voivat tulla pintaan elämän kriisien aikana, seurustelu, parisuhde, raskaus, lapsen syntymä, lapsen kasvaminen, muu uupuminen - hyvin moni asia voi laukaista trauman taas aktiiviseksi. Silti, vaikka kyse on vakavasta, paljon kipua tuottavista asioista, toivoisin, että voitaisiin enempi suoda myötätuntoa ja kannustusta, kuin lannistaa jo lannistettua. Tai oikeastaan juuri sen vuoksi toivoisin, että jokainen meistä voisi yrittää olla kannustavempi, ja luoda enempi ilmapiiriä, jossa ihmisen hyvinvointiin ja selviytymiseen uskotaan. Sen ääneen sanominen/kirjoittaminen että on taas lapsen loppuelämäkin pilattu vahvistetaan myös rikollisen tekoja, niitä, mitä meistä jokainen tuomitsee vääriksi. Yritetäänkö yhdessä luoda maailmaa, jossa ihmiset voisivat lannistamisen sijaan vahvistaa toisen uskoa selviytymiseen ja ehkä jopa olla niitä majakoita, joista loistaa pimeässä kulkevalle laivalle valoa?

ja näistä kuolemista jopa yli puolet on perheväkivallan seurausta.
Syvällisemmät kuvaukset ja siitä sitten postaus tästä.

4.1-2009
''¨¨ Oon niin onnellinen lukuun ottamatta mustelmaa poskessa ja päänsärkyä jotka sain siitä kun mika löi mua...''

''¨¨ mut nyt täytyy lähtee käymää lääkärissä..''

5.1-2009

''¨¨ Pääsin juur pois sairaalasta. siellä oli aikas tyyylsää..''


Millanen oli toikin uusvuos? onhan siitä nyt aikaa jo mut tiistaina sitten tampereelle puimaan asiaa lopullisesti oikeuteen.

Mietin et miten mä vielä jaksoin tolloin hymyillä kun elämä ei kiinnostanu sitten tippaakaan. Niinhän se oli. Mut nyt ku pää alkaa parantuu ja masennus mennä ohi nii kaikki on iha okei.

Perheväkivalta ei ole koskaan hyväksyttyä. se on rikos.
Älä lyö naista...
Älä lyö lasta...

''Lapsiin kohdistuva perheväkivalta on ollut vähäisemmän huomion kohteena''

Ja mun tapahtumassa henkinen väkivalta oli pahempaa.
Kun ikinä Saatte perheen niin älä koskaan hauku lastasi äläkä häntä lyö.

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia

Sitting in the dark,
I can't forget.
Even now,
I realize the time
I'll never get.
Another story
Of the Bitter Pills of Fate.
I can't go back again.
I can't go back again
But you asked me
To love you and I did.
Traded my emotions
For a contract to commit.
And when I got away,
I only got so far.
The Other Me Is Dead.
I hear his voice inside my head
We were never alive,
And we won't be born again.
[ Slipknot Lyrics are found on www.songlyrics.com ]
But I'll never survive
With Dead Memories in my heart.
You told me to love you
And I did.
Tied my soul into a knot
And got me to submit.
So when I got away,
I only kept my scars.
The Other Me Is Gone.
Now I don't know where I belong
We were never alive,
And we won't be born again.
But I'll never survive
With Dead Memories in my heart.
Dead Visions in your Name.
Dead Fingers in my Veins.
Dead Memories in my Heart

.. vatsassa. Tohon potkimisen tastalle ku lisää hardstylee niin aika rytmis menee.. ja tietty sit ku haluisin nukahtaa se taustamusa vaihtuu hardstylest hardcoreks..

Ps. Huomenna marssin poliisiasemalle tekemään rikosilmotuksen perheväkivallasta.. eiks potkiminenki oo väkivaltaa. "Haluaisin tehdä rikosilmoituksen perheväkivallasta." "Mieskö teitä lyö?" "Ei vaan mun toistaiseksi vielä vatsassa asusteleva vauva, ja tietty toi 2-vuotias neiti kiljuu aamusin korvaan äitiiii"

Onneks mennään jo tiistain puolta, maanantai nimittäin vain parani loppua kohden.

Lähdin tyytyväisenä ispen autolla hakemaan Viivi töistä. Vähän siinä jänskätti kun alkoi jo ilta myöhällä olemaan liukasta. Pääsin kuitenkin hyvin Käpylään ja sieltä Tammiston drive inin kautta Rusan Shellille nostamaan rahaa. Noh, siitä sitten peruuttelin tietysti hyvällä vauhdilla suoraan jonkun amiksen Volvon kylkeen. Jes! Alettiin jo Viivin kanssa liukenemaan paikalta, kun näin kundien tarkastelevan autonsa perää. Ei vittu pakko sinne on nyt mennä. No yhteystiedot vaihdettiin ja matka kotiin jatkui. Onneksi mitään suurempaa vahinkoa ei kumpikaan auto ottanut.

Kotona sitten taputeltiin taas vähän kovaäänisesti päälaelle. Onneksi pääsi nopsaa vetäytymään töihin (täytyykö erikseen mainita, että tämä matka taittui turvallisesti Cliolla).

Ei voi muuta sanoa kun "miten VITUSSA mä AINA onnistun!!? Aina Mazdalla!" Clion olen tosiaan naarmuttanut kerran; ajoin Mazdalla sen kylkeen. Mitä helvettiä....

noorasii` sanoo (16:09):
tieks mitä mää repesi eile illalla niin pahasti ku rupesi miettii :D:D:D:D:D:D
noorasii` sanoo (16:10):
tulin siihe silla kaiteelle ni sää huudat " ÄLÄ LYÖ ÄLÄ LYÖ !! "
tiia sanoo (16:11):
XD perheväkivaltaa !!
noorasii` sanoo (16:11):
älä !!