Minä elän syödäkseni enkä syö elääkseni.
Kauniit naiset ja Photoshopin uhrit
Eikös Madonna olekin hyvin säilynyt ikäisekseen? Nainenhan on ylitse viidenkymmenen, eikä hänen kasvoillaan näy rypyn ryppyä, kämmenissä suonen suonta, maksaläiskistä ei ole tietoakaan. Siltähän me kaikki haluamme näyttää, kun olemme itse saman ikäisiä. Haluamme samankaltaisen, täydellisen, hehkuvan ihon ja hoikan vartalon. Hyi, jenkkakahvoja emme halua nähdäkään.
Todellisuudessa Madonnan täydellisyyden taustalla on suurimmin osin sellainen pikku pirulainen kuin Photoshop. Omat silmäni levisivät vielä asteen enemmän, mitä normaalisti, kun etsin Googlesta näitä ennen-jälkeen kuvia julkimoista. Varsinkin juuri nämä Madonnan kuvat järkyttivät. Totesin, että todellisuudessa Madonna näyttää jopa ikäistään vanhemmalta.
Hot or not?
Nainenhan on täynnä ryppyjä päästä varpaisiin! Iho roikkuu löysänä käsivarsien alla ja reisissä, hiukset ovat haaleat ja lässähtäneet, silmänaluset – niistä en halua puhuakaan… Tällaistako me ihannoimme ja pyrimme samanlaiseen?
Viimeisempien vuosikymmenten aikana (varsinkin 2000-luvulla) syömishäiriöt ja kauneusleikkaukset ovat lisääntyneet rajusti, koska ihmiset tavoittelevat tätä täydellisyyttä (tietoisesti tai sitten ei), mikä koneen avulla rajusti muokatuista kuvista paistaa. Ylikapeat lantiot ovat jo lähes naurettavia, sellaiset, joita varsinkin muotisuunnittelija Ralph Laurenin viimeisimmät valokuvat, jotka ovat tulleet julkisuuteen, sisältävät. Onhan se outoa, että mallin hartiat ja jopa pää ovat suuremmat kuin lantio ja rintakehä ja käsivarret ovat lähes paksummat kuin heidän reitensä?
Tämä on sitä todellista kauneutta.
Ja mitä tällainen kuvanmuokkaaminen saa aikaiseksi mallien keskuudessa? Varmasti järkyttäviä paineita ja stressiä, koska he eivät koe olevansa tarpeeksi laihoja tai kauniita, kuten kuvien muokkaaminen antaa ainakin minun ymmärtää. Siksi he luultavasti laihduttavat itsensä ylilaihaan kuntoon, ja kärsivät siitä koko loppuelämänsä, pahimmassa tapauksessa kuolevat, kuten ne pari mallisiskosta, jotka elivät kuukausia vedellä ja salaatilla saadakseen itsensä huippukuntoon. Lopulta heidän ruumiinsa lakkasi toimimasta.
En ole koskaan ymmärtänyt sairaalloisen laihuuden ihannointia. En koe sitä millään tavalla kauniiksi, että luut törröttävät ihosta jopa paikoista, josta niiden ei kuuluisi törröttää. Minun mielestäni ihmisessä kuuluisi olla ainakin jotain muotoa, ei meidän kuuluisi riuduttaa itseämme kukkakepeiksi toinen toistaan kauheammilla tavoilla. Minun mielestäni laihduttaminen on järkevää vain, jos siihen on oikeasti tarvetta. Ja tällä tarpeella siis tarkoitan ylipainoa. En todellakaan sitä, että olet normaalipainoinen, ja sinun todetaan olevan liian läski malliksi. Naurettavaa.
Huvittavaa tässä on, että en ole itse oikein milloinkaan pitänyt mitenkään kauniina tai haluttavina millään tavoin. Ehkä omat ihanteeni ovat kieroutuneet tai jotakin, mutta minä itse pidän paljon enemmän normaalikokoisista, oikeasti kauniista ihmisistä. Kyllä vain, olen niitä läskejä, jotka istuvat sipsipussinsa päällä ja valittavat mallien olevan liian laihoja, kuten Ralph Lauren totesi valittajien olevan. Minä olen ylpeä tästä tittelistäni.
Odotan jo kiivaasti aikaa, kun pyöreämmät ihmiset tulevat muotiin, kuten on ennustettu. Sitten voinkin itsekseni tyytyväisenä hymisten katsella, kun nämä 40-kiloiset yrittävät epätoivoisesti lihottaa itseään pärjätäkseen julmassa mallimaailmassa, kun minä olenkin jo enemmän kuin sopivissa mitoissa.
With love, emma