IRC-Galleria

ihmekkää ku o vituttanu ni raakasti D8
tänää tuli verikokeitten tulokset ja siinä sanottii et pitäs lääkitystä lisätä. siitä sit vaan lisää tyroksiinia nassuun, naminami

Lekurilta sain tänään napinoita ku oon menny ominpäin aika radikaalisti nostaan kilpparilääkemäärää. Mut so what! Parhaiten mä oman kroppani tunnen ja ainaki oli kilpirauhasarvot kunnossa.. Ekaa kertaa melkeen pariin vuoteen niin alhaalla ku ny on! Kotilääkäri Tussu kuittaa! <jännä>
Seuraava kontrolli joulukuussa.

SATA-haaste ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Syitä on monia... Jotkut ihan hyviä ja osa tekosyitä. Tässä muutamia:

- Kiire. Opiskelukiireet, työkiireet ja sohvallamakoilukiireet. Joku sanoi joskus, että kun ihmiset kertovat etteivät liiku koska eivät muulta elämältä jaksa, hän sanoo liikkuvansa juuri siksi että jaksaisi. Olen samaa mieltä. Niinhän se parhaimmillaan menee, että liikunta edistää stressinhallintaa, yleistä hyvinvointia ja auttaa jaksamaan arjessa. Aina ei vaan ehdi.

- Kilpirauhasen vajaatoiminta. Keväällä kävin läpi sekä lääkityksen vähentämisen että lopulta lääkkeen vaihdon, joka vei fyysiset voimat kokonaan. Vajaatoiminta on siitä ikävä tauti, että se vaikuttaa ihan koko elimistön toimintaan ja monesti lääkkeiden säätöjen yhteydessä kehotetaan välttämään liikuntaa. Mua ei tarvinnut edes kehottaa. Pahimmassa vaiheessa voimat olivat niin lopussa että rauhallinen kävelylenkkikin meinasi olla liikaa. Törmäsin myös vähän hassuihin mielipiteisiin sairaudestani ja siksi pitää mainita ettei vajaatoiminta ole mielipide, vaan verikokeilla todettava sairaus, ja kun se todetaan, lääkitys kestää loppuelämän. TJEU: http://www.hoitonetti.fi/sairaudet/kilpirauhasen_vajaatoiminta/

- Kirjanpidolliset ongelmat :) Lopetin laskemisen jonnekin viidenkympin tienoille. Ennen kesälomaa laskeskelin päässeeni noin 75 suoritukseen ja loman jälkeen eli nyt niitä on koossa noin 90. Säännöllinen blogaaminen olisi varmasti auttanut jaksamisessa, vaikka en toisaalta edes halua tuntea huonoa omaatuntoa siitä, etten keväällä jaksanut liikkua.


Nyt on kuitenkin hyvä jatkaa. Uusi ei-synteettinen kilpparilääke tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin vanha, ja kuuden vuoden sinnittelyn jälkeen loputkin oireet ovat häviämässä, tai niin toivon. Ja kun kesä lähestyy loppuaan, mulle tulee aina sellainen back to school -fiilis ja tulee aloitettua kaikenlaisia kursseja ja projekteja. Oon myös pitkään kaivannut sitä aikaa, kun harrastin juoksua aktiivisesti. Silloin jaksoin juosta kymmenen kilometrin lenkin rauhallisesti ja ihmeemmin rasittumatta ja se onkin seuraava tavoite. Ensimmäiseksi kerään pelkkiä lenkkikertoja ja kun 20 lenkkiä on täynnä, mietin mitä sitten. Ilosaaressa tuli sitä paitsi lupauduttua puolimaratonseuraksi :)

Niin ja! Löysin ihanat hopeiset saappaat ja päätin että saan ostaa ne vasta 20 lenkin jälkeen. Juoksun aloittamisessa alku on aina pahin, ja luulen että sitten kun tuo tavoite on täynnä, olen jo juoksukoukussa enkä malta pysyä pois lenkkipolulta.

Nyt siis takana ensimmäinen viikko ja kolme tuskaista juoksukertaa. Enää 17 ja saappaat ovat mun!

Ps. Terkkuja Jarmolle. Huomasin just että vuosi ilman tupakkaa tuli täyteen 1.8.! Stokkan asiakkaat joutuvat siis pärjäämään ilman mun lauluesitystä :)