Tänään mie sen tein. Toimin juontajana satapäiselle yleisölle. Kädet täris, ääni meinas kadota ja oli lähellä, etten pyörtyny siihe lavalle. Ja kaiken lisäks piti olla nättinä ja edustuskunnos. Eli mekko päällä, korkkarit jalassa, hiukset hyvin nätti meikki. Se oli kamalaa. En näyttäny yhtään iteltäni.
Kaikki meni kuitenkii hyvin. Pari sanaa sanottuani olo oli jo rento, vaikka en oo ikinä ees mikkii pidelly tai siihe puhunu. Pelotti, koska vihaan omaa ääntäni. Nyt on voittaja fiilis. Uskalsin jopa hymyillä ja katsoo yleisöö. Ja sain kehuja jopa jälkikätee.
On taas siis aihetta voittajafiilikseen cc: