IRC-Galleria

Okei nyt tulee paljo ajatuksii koska nyt on ollu pää täysi. Ei siis mitään helvetin runoja tai angstauslauluja joilla yritetään VIHJAILLA jotain, vaan suoraa ajatusta.

Eka asia koskee enemmän muita kuin minua. Asia on se että mulla on kauheen huono omatunto siitä ku en oo kerenny nähdä ihmisiä tarpeeks/antaa huomiota joilleki. Kovasti anteeks siitä. Vaikka mulla ei päivisin oo mitään tekemistä, ni muilla on silloin kaikkea ja silloin ei kerkeä nähdä. Ja sitten kun viikonloppu niin sitten järkätään ihan mielettömästi kaikkia erilaisia menoja ja sitten niin monet asiat menee päällekkäin. Ja tällä hetkellä mulla on viikonloput lähes kaikki täynnä sillei kesään saakka, et en tiiä yhtään miten mennään ja miten kerkee enää mihinkään. Mä yritän kovasti hakea nyt kesätöitä sekä opiskelupaikkaaki yritän kattella (vaikka se onki se vaikein homma tässä) ja samalla asuntohakemuksia pistelen. Noi kaikki on ehkä vaikeimmat asiat päättää (siis minun, joillekki muille se saattaa olla ehkä helpompaa, koska monet on jo suorittanu nää/on suorittamassa näitä prosesseja). Mutta ajauduin liikaa aiheessa. Back to subject. Eli siis tosiaan jos ei olla nyt pitkään aikaan nähty niin se on sääli kyllä koska teitä on niin monia joiden kanssa haluaisin tavata ja jutella ja hengata, mutta yksinkertasesti siihen ei vaan resurssit riitä. Tai sitten asia on vaan yksinkertasesti niin että jos on monia menoja, niin päätän sitten jonkun niistä jonka jälkeen jokin toinen jää pois. Tämä ei tarkoita että mä hylkäisin ketään. Se nyt vaan on niin mä en voi revetä joka paikkaan ja mun on tehtävä päätöksiä. Tai sitten olen nähnyt joitakin sen verta että tajuan haluavani tavata muita ihmisiä. Ei sekään tapa suhteita. Se on itseasiassa hemmetin tärkeetä osata pitää taukoja suhteissa, jottei ne ylikuumene ja räjähdä käsiin. Koska jos tarpeeksi näkee jotakin naamaa ni kyllä keneltä tahansa palaa hermot näihin ihmisiin ennemmin tai myöhemmin. Ihminen on kyllästyvä otus ja tarvitsee vaihtelua. Siit varmaan johtuukin syy miksi ihmiset riitelee eniten vanhempiensa kanssa koska niitä jos joitakin näkee aika paljon niinä aikoina kun asuu kotonaan. Nyt puhun kokemuksella ja varmasti moni muukin voi liittyä kanssani tähän. Ei sekään tee sitten kenenkään vanhemmasta paskaa ihmistä, elleivät nämä nyt sitten olee niitä semmoisia punaniskatyylisiä vanhempia jotka hakkaavat, potkivat, purevat, heittelevät, riepottelevat ja raiskaavat lapsiaan (niinkuin ne yhdet jotka sai just vastikään tuomionki siitä ku jäivät kiinni kyseisistä pahoinpitelyistä 5kk vanhan lapsensa kanssa).

Anyway to wrap up the subject, te kaikki merkkaatte mulle ihan älyttömästi, EIKÄ SIIHEN TARVITA MITÄÄN GALLERIAN IHKUBOKSEJA LISTAAMAAN JOKAISTA KAVERIA YLÖS JA LAITTAMAAN <3 PERÄÄN NIINKUIN TE KAIKKI TÄTÄ LUKEVAT MAHDOLLISET TEINIT JOTKA TEETTE SITÄ. SE NÄYTTÄÄ VAIN TYHMÄLTÄ JA ANTAA TEISTÄ MATERIALISTISEN KÄSITTEEN. Oikeat ystävät tietää kyllä että on ystäviä jonkun kanssa. Protestoinkin asiaa omalla boksillani, kuten ehkä jotkut ovat sattuneet huomaamaan xDDD

Mutta toiseen aiheeseen, joka ei oikestaan PITÄISI liittyä tuohon äskeiseen aiheeseen mitenkään, vaan on toisia aatteitani minkä olen havainnoinut tässä viime aikoina mutta päätän sen laittaa nyt tässä samaisuudessa ni ei tuu 500 päiväkirjamerkintää multa :D:D

Nimittäin huomionhakuisuus. Oikeasti, onko se vaan minä vai onko toi oikeesti tosi aliarvostettu piirre? Miettikääpä: jos jostaki ihmisestä on sanottu että se on huomionhakuinen, niin onko tullut kovinkaan hyvä kuva teille päähän? Monesti sillä päästään siihen ennakkoluuloon että semmoset ihmiset on vaan niitä jotka vetää teinikännit, itkee jossain nurkassa ja huutaa että haluaa tappaa itsensä merkaten sillä että "HEI OLEN TÄÄLLÄ". On niitäkin, mutta helvetti kaipa sille on syynsä. Yrität puhua tai kertoa jostain asiasta jollekkin mikä sua vaivaa ja kaveri kuuntelee mieluummin kuinka Jaska ja Spärde veti ihan hulluu settii ku stögäs stögee ja stiggas rotsin faijaa ku ne dokas röökiin! JEAH! HYVÄ MEININKI! Ja sit mietitään miks ihmiset on angstisia? Voiko ne enää sille mitään jos niillä ei oo ollu asiat hyvin nuorempana ja se on jättäny jälkensä? Tähän vois sanoa että se on asenteesta kiinni. Mut onko se enää ku sille asenteelle tehtiin aikoi sitte selväks et "sä oot luuseri, susta ei oo mihinkään!" Mä olin peruskoulussa helvetin yksinäinen, lähes vailla kavereita, enkä saanu lainkaan huomiota. Mulle jäi siis päälle semmonen et ku en tienny et miten saan huomiota ni sit tein vaan ittestäni totaaliääliön. Joka oli ku huumetta. Sai hetkellistä nautintoo kunnes tajus mitä oli tehny. Joka ei aiheuttanu oikestaan mitään hyvää. Sen takia oonki nyt yrittäny päästä kaiken maailman esiintymisiin jotta sais sitä huomiota. Ja hävettää ihan sikana ku on monta kertaa mm. FFFighteissa noussu kusi hattuun ja pahasti ja sit yrittäny vaan ottaa showta ittelleen. Luojan kiitos Visual Gayn jäbät osaatte pitää kontrollin. Mut siis ihminen kaipaa tarpeeks huomiota kyllä. Ei liikaa, mutta sopivasti. Niinkuin kaikessa. Mitään ei saa olla liikaa.

...Ja hyvin todennäkösesti mut leimataan tämän jälkeen semmoseks huomionkipeeks jampaks jolle tullaan sit vaan et "noniiin saatko nyt tarpeeks hei huomiota!?" mut hei fuck you people ;DDD Ja hommahan on et semmonen mä oon, mä oon oikeesti hiton huomionhakunen ja kanssa läheisyydenkaipuinen. Mut kukapa ei olis? Otetaanpa esimerkeiks conitapahtumat: kuinka moni tulee coniin VAAN siksi, että saisi kuunnella luentoja tai nähdä jonku yhden tietyn shown? Käsiä pystyyn? ...vaikka tässä ei viittaillakkaan kun vasta kun olen kirjoittanut tämän, niin uskoisin että aika hiljasta olis. Coneissa lähes kaikki on siellä jonkin näiden syiden takia: esitysten pitäjät tuskin on siellä vain maailmanparantamis aikeissa, että kunhan asia tulee ulos niin se on tärkein. Ne nauttii että ne ihmiset kuuntelee sitä esitystä, ja tekee parhaansa että se yleisö todellakin nauttii siitä. Järkkärit tuskin on siellä vain "koska lain mukaan tässä tapahtumassa on pakko olla järjestyksenvalvojia tietty määrä". Vaan pitää siitä että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja suorittaa samalla töitä joissa kokee olevansa hyvä sellaisessa tapahtumassa josta itse pitää. Ja sitten itse conissaväki. Tehdään tuskissaan cossi hampaita irvistelemällä ja paljon energiaa kuluttaen ihan vaan että saa kävellä muutaman kerran conialueen läpi, syödä pizzan tai lörtsyn ja lähteä sitten kotiin. Joo OKMO niille ihmisille jos niitä on. CON = CONVENTION, eli kokoontuminen, jossa saman harrastuksen harrastelijat KOKOONTUVAT ja heittävät sitten läppää tai mitä tekevätkään KESKENÄÄN. Ja eiköhän se tietyllä tavalla ole sitä huomionhakuisuutta? Eikä ihmiset varmaankaan ystävyyssuhteita solmisi jos eivät hakisi huomiota muilta? Joten miksikä se sitten tuntuu olevan niin kummallinen ja paheksuttava asia, jos joku mainitsee olevansa sellainen? Sellainen henkilö ei vaan ole saanut sitä jostain syystä tarpeeksi.

ELI TÄMÄN TEKSTIN SYY OLI SE ETTÄ OLEN EMO JA VIILTELEN ITSEÄNI JAKKARALLA TAI OPOSSUMEILLA! eiku :D:D:D

Nii ja kolmas asia et menkääpä etusivulle, klikatkaa Tiedotteet kohtaa, scrollatkaa alas kolmanteen tiedotteeseen ja naurakaa :D:D:D:D:D:D:D siellä pitäis olla erään allekirjoittaneen kuva. Huomasin sen tossa äsken. Oli aika Random :D:D:D:D

Ja kiitos jos jaksoit lukea! Herran jumala tätä tekstiä taas tuli...! Mut oli taas aika vähän purkaa (alku kuulosti melkein ku mun ekalta päiväkirjamerkinnältä galleriaan koskaan :D) Kommentoikaa ihmeessä tutut ja tuntemattomat

Juhis/Kenji

jea oltiin menossa mummon kans rajalle
sit se kysy että missäs äiti on ja sanoin että meän talolla
sit mummo kysy että häh ollaanko me ostettu talo
sit olin sillee eiku rakennetaa
sit se oli sillee että se ei tiennykkää ja oli aiva ihmeissää
sit olin sillee hups..

oikeesti kauhee möläytys ko se ei tienny :D
sit olin oikeesti sillee STNA