SIIS, perkele, ollaanpas nyt rehellisiä, oon ollu masentunu marraskuusta, koittanu vaan sinnitellä, tyyliin ei täs ny oikeesti ole mitää hätää jne. mut siis ei. Hei nyt on vitun toukokuu, kohta kesä-! Ja kun on tapahtunu pitkä lista vaikka mitä paskaakin niin pikkusen alan taas ihmetellä et istun täs. Tai no, voin kyl sanoo senkin etten mahtais istuu jos en tietäs että tuo ykspähän saksalainenki lähtis tod.näk. kuoppaan jos mie menisin.
Ja siis... Elämänhalua on, paljonkin. Mut... jos 'elämä' on tällasta paskaa ni en minä tiiä haluunko ees jaksaa. Siis kun... Tuntuu että hyviä asioita on tapahtunu niin vähän, etenkin verrattuna kaikkeen näihin huonoihin juttuihin, pitäs kai vaan olla varautunu kaikkeen tai jotai mut siis...
*huoh*