IRC-Galleria

Kaikki sumenee,
todellisuus haalistuu.
Värit harmaaseen vaihtunee,
mut se en oo mä joka alistuu.
Mä katson tulevaisuuteen silmin kuolevin,
etsin valoa tunnelin päästä, siinä menee toivokin.
Tulevaisuus katoaa, veitsi ihon halkaisee
ehkä jopa lopulta, se elämänviivan katkaisee?
En polultani eksynyt, mut siitä tönäistiin.
''Mut en tarkottanu...''
Niimpä niin.
Pakenen, huudan, havahdun
Kukaan ei oo auttamassa vierellä mun.
Pimeys valtaa sielun, syvälle tunkeutuu
Kukapa enää vois pelastaa ihmistä näin runneltuu?

katsot ulos ikkunast, sä näet linnun lentävän
taivaantuuliin kadoten kuin koko sinun elämän
...mitä elämästä jäljellä, sä päätät -
annaks vuosien määrää, vai vieläkö on määränpää?
...sydän riekaleina haluut uskoo tulevaan
valo tunnelin pääs auttaa toivoa tuntemaan
jos et anna periksi, voit edelleenkin voittaa -
mutta miten jaksaa yrittää ku menneisyys tavoittaa
pakomatka päättyy aina, vaik helpoint olis paeta
...maailman laidal ei oo helpompi vaieta
teko seuraa elämääs, se hajottaa sut lopuksi
ellet muuta vihaa demonisi kanssa sovuksi
miksi teit näin, sä et tiedä itsekkään
silmät verestäen sä et pysty enää itkeekkään
...sä et kuule, näät vaan liikkuvat huulet
...sä et kuule, näät vaan liikkees totuuden


Mihin elämä meitä viekään
peilikuva peilissä se särkyy tietämättään
mihin tiemme meitä viekään
virheist kantaa vastuu koko loppu elämällään

ei tarvii musta välittää, ei kukaa tee nii.. siihenki tottuu

aika vitun kivan tempun taas teit, et vissii tajuu mite paljo veit.