Jos saisin kolme elämää,
Niin sen viimeisen elämän myötä
Taivaltaisin minne tahtoisin
Enkä koskaan tekisi työtä.
En kuuntelisi marinaanne,
En hyviä neuvoja yhtäkään.
Ne eivät jäisi korvan taa,
Ne liitäisivät läpi pään.
Taivas kauniina kattona
Vain yötä katsella voisin
Ja tekisin mitä vain tahtoisin.
Mitä ikinä tahtoisin.
Mutta mitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia… ja mainen, katoava kunnia…
Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen…
Keikka oli hyvä, mutta turkulaiset roviolle.
Ei pitäisi päästää keikalle tai antaa alkoholia, tai sitten jonkinlainen kasvatus olisi hienoa kotona.
Nyt saksajutussa olen ja its quite funneeeh.
Pippeleitä on ainakin jossei muuta.
Ja aivan kuten konkarit kiikkutuoleissaan, ovat kiinnostuneita
tuumoreistaan. Tuumoreistaan, proteeseistaan, virtsanpidätysvaikeuksistaan,
niin samoin tuntee vedon, typeryyksien tekoon homo sapiens.