IRC-Galleria

http://www.adressit.com/kotihoidontuki

Kotihoidontukea nostettava !!!

Vaadin tällä adressilla, että kotihoidontuki nostetaan samalle tasolle kuin peruspäiväraha. Minimiäitiyspäiväraha (22,04 €) on nostettu samansuuruiseksi kuin peruspäiväraha (25,63 €) , joten nyt on tärkeää saada myös kotihoidontuki samalle tasolle!

Kotihoidontuki on tällä hetkellä vaivaiset 314,28 €/kk.

Kotihoidontuen nostaminen samaan kuin minimivanhempainraha sekä peruspäiväraha takaisivat jokaiselle tasapuolisen ja reilun kohtelun. Minimit olisivat aina ne samat. Näin voisi olla mahdollista että jokaiselle kotona olevalle äidille (ja isälle) saataisiin samansuuruiset kuukausitulot. Kaikki kelan minimit tulisivat olla samansuuruisia.

Lasten hoitaminen kotona pitää olla vaihtoehto sitä haluaville! Siksi sitä pitää myös tukea rahallisesti! Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi niin lyhyestä ajasta.

Pelkkää kotihoidontukea saavan vuositulot ovat 3 771,36€/vuodessa, kansanedustajan kuukausipalkka on 5 860€. Miksi kotiäidin pitää tulla toimeen niin pienellä rahalla? Vuositulot ovat pienemmät kuin kansanedustajan kuukausipalkka!

Tukia korotettaessa ja parannettaessa tulee ottaa huomioon, että tuen korotus menee oikeasti niitä tarvitseville ja ovat oikeudenmukaisia!

Kiitoksia kaikille jotka allekirjoittavat tämän adressin. Toimitan taas adressia eduskunnan suuntaan kun nimiä on riittävästi!

HUOM! Asiasta on jätettu toimenpidealoite eduskuntaan ja sata-komitealle, nyt odotamme asian etenemistä!

Facebookissa on ryhmä : "Kotihoidontukea korotettava",
käy katsomassa ja liity, pääset mukaan keskustelemaan asiasta!

Mentiinpä kuulokeskukselle klo 8.30 ja puolitoista tuntia myöhemmin poika oli kuullut elämänsä ekat äänet.. :') Istuskeli mun sylissä leikkimässä ja katselemassa kirjaa, jota isänsä esitteli, kun meni yhtäkkiä vakavaks, kallisti päätä, tsekkas isäänsä ja sit mua.. Seuraavalla kokeilulla kiemurteli ja lopulta vaan tuijotti lamppua aivan hämillään osaamatta reagoida sen enempää siihen, et pään sisällä tapahtui jtn kummallista.. Kun sit molemmat kojeet oli aktivoitu pojalle sopiviksi tietokoneen ja kokeilujen avulla, oli poika isänsä sylissä ja molemmat kojeet laitettiin päälle 1.tasolle (kuulee erilaiset äänet, muttei liian voimakkaana).. Halas isäänsä tiukasti, pari kyyneltä tipahti poskelle, ilme oli häkeltynyt ja katseli ympäriinsä kuin etsien jotain.. Sit alkoi kiinnostamaan, kun näytettiin keppiä, joka pitää ääntä, kun sitä kääntää.. Otti sen kepin käteensä ja pyöritteli sitä, kaikki tavarat, asiat ja ihmiset oli yhtäkkiä ihan uudella tavalla kiinnostavia.. Pasi sanoi jtn Wiltsulle ja Wiltsu jäi vaan tuijottamaan, muttei säikkynyt. Mä en uskaltanut puhua sanaakaan, ko jännitin et poika pelästyis taas, ko tulis liikaa ääniä yhtäaikaa. Sit ko puhuin, tuntu ko poika ei ois enää ees ihmetellyt koko asiaa, niinko se kaikki oisi jo nyt vaan mielenkiintoista ja mukavaakin, vaikka pieni olikin ihan väsynyt ja jo sen vuoksi hieman kiukkuinen. Jos poika ei kummemmin enää pelästy ääniä tänään, niin huomenna vaihdetaan 2.tasolle. Sit parin päivän päästä 3.tasolle, jos siltä tuntuu ja lopulta 4.tasolle, joka on se korkein taso. Ihan sen mukaan edetään, mikä tuntuu pojalle sopivalta vauhdilta, mut tavoite oisi, et oltaisiin päätasolla sitten, kun on seuraava kuulokeskuskäynti 23.12. klo 12.

Saatiin kaks isoa laukullista tavaraa liittyen pojan kojeisiin. Piuhoja, pattereita, kuivuri, matkakuivuri, varaosia, opasvihkoja, työkaluja ja vaikka mitä.. Sit viel pehmokoala, jolla silläkin on samanlainen koje kuin pojalla, mut muovinen, sellainen jota saa tutkia ja syödäkin vapaasti.. Nyt pieni on päikkäreillä eli kojeet on pois, mut kun herää niin jatketaan äänimaailmaan tutustumista :) Poikani on varmasti maailman reippain pikkuinen <3 Onneks se kaikki on nyt ohi, nyt pieni sa kehittyä ja oppia ihan omaa tahtiaan, niin ehkä joku päivä vielä oppii puhumaankin :)

Pojalla oli puolitoistavuotissyntymäpäivänään (2.12.2009) neukku. Painoa 9945g ja pituutta 77,7cm, päänympärys 47,5cm. Kasvanut siis puolessa vuodessa 4,5cm ja painoakin tullut, vaikkakin leikkausaamuna (19.11.2009) painoi jo melkein 11kg eli on siitä laskenut, muttei ihmekään, kun meni ruokahalu hetkeksi leikkauksen jälkeen kokonaan ja nyt vasta lähtenyt parantumaan. Saatiin samalla reissulla rokote (priorix) tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Lääkärikin tsekkas pojan ja kaikki kunnossa, nyt saan rauhassa siis stressata perjantaista (huomista/tänpäiväistä) äitiyspolikäyntiä x)

Tänään rv 27 elikkäs enään 13 viikkoa laskettuun aikaan :) <3 Taas silittelin toissapäivänä ison kasan pikkuvauvan vaatteita, kun ne on niin hirmu sööttejä <3 Tänään siirrettiin akvaario Pasin kanssa ja pian pitäisi hakea huutonetistä voitettu lipasto makkariin, että saisi pikkuisen vaatteet paikoilleen ja viimeisetkin tavarat paikoilleen.. Jos vaikka tuleepi se liikuntakielto jossain välissä niin on kaikki suht valmiina.

Mentiin eilen aamulla TAYSin lastenosasto 1:lle klo 7.30 ja samantien kiireellä pojalle sairaalavaatteet päälle, esitietolomakkeeseen puuttuvat tiedot ja käsiin emla-puuduterasvat kanyylia varten. Hoitaja ohjas meidät leikkaussaleille, siel Pasi sit vei pienen saliin ja mä jäin odottelemaan salien ulkopuolelle. Will sai olla isänsä sylissä, kun hänel laitettiin kanyyli käteen ja siitä sitten kipulääkettä ja unilääkettä. Pasin kanssa pyörittiin ensin sairaalassa, mut koska leikkauksessa menis vähintään viis tuntia niin lähdettiin kävelylle Hatanpään puistoon, sit käytiin isällä ja mentiin kotiin päikkäreille, ko aateltiin et saadaan varmaan valvoa seuraava yö. Takas sairaalalla oltiin kahden maissa ja pyörittiin, kunnes neljältä päästiin hakeen poikaa heräämöstä. Odoteltiin siin heräämön edes, mut Wissy jo niin hereillä, et mut pyydettiin hakeen pieni syliin. Leikkauksessa oli kaikki mennyt hyvin, oli kestänyt kahdeksan tuntia ja pieneni ihan tokkurainen. Syliteltiin vauvaa huoneessaan Pasin kanssa kolmisen tuntia, sit Pasi meni hakeen mulle kotoa evästä, kirjan ja yöpuvun ja takas tultuaan poika oli juur nuhahtanut mun syliin (noin klo 8.30). Pasi sit nosti pienen sänkyynsä.. Will oli ennen nukahtamistaan syönyt vähän iltapalaa ja saanut särkylääkkeet, tasapaino heitti kovasti, mut muuten oikein virkeä - jaksoi hymyilläkin pariin kertaan :) Pasi oli mun seurana kymmeneen saakka ja lähti sit kotiin nukkumaan, kun oli saatu mulle sänky laitettuu pojan pinniksen viereen. Aika heti Pasin lähdettyä Wiltsu heräs virkeenä ja iloisena, sai lisää kipulääkettä ja kanyyli irrotettiin, ko ruoka pysyi niin hyvin sisällä. Yö menikin sitten leikkiessä ja yrittäessä saada pikkusta nukkumaan. Joi ehkä kakstoista pullollista maitoa ja sai kertaalleen kipulääkettä yöllä, nousi kuumekin ja tuli verta nenästä, mut molempii vain vähän ja oli kuulemma normaalia leikkauksen jälkeen. Aamulla puoli kuuden maissa poika sammu ja mä heti perään, sit herättiin puoli kahdeksalta samaan aikaan ja Wissy sai aamupalaksi puuroa, kiisseliä, jogurttia ja maitoa. Yöllä söi mun kaa suklaavanukkaan.. :P Korvalääkäri (hän, joka leikkas) kävi katsomassa pikkusta ja otettiin siteet pois päästä, jäljelle jäi siis vain pienet teipit pienten haavojen kohdalle ja ne käydään otattaa pois tasan viikon päästä. Korvat on söpösti noussut hörölle ja pää vielä turvoksissa, mutta muuten pieni on pirteä ja ihana oma itsensä, leikkii kovasti ja tasapainokin jo kunnossa. Särkylääkettä annetaan, kun poika tuntuu sitä kaipaavan ja haavat & teipit pitää suojata vedeltä, mut muuten ei mtn ihmeellistä. Kojeet aktivoidaan 16.12.2009. Nyt pieni on aika väsynyt, mut valvotetaan iltaan asti, ko on nukkunut kyl päikkärit :)

Wiltsun omassa albumissa lisää kuvia sairaalasta ja kotiutumisen jälkeen. Kuvailen vielä lisää tuoreita, kun on kamera lainassa ja lisäilen sitten :)

Nyt siitä sitte tais tulla iso poika kerta heitollla, tuolla se nytkii eteisessä kävelee. :)
Hurjan kipee se on vieläki, täytyy kai jättää 1-vuotisneuvola tänään välistä, vaikka oiskii ollu kiva, kun ois ollu oikeena päivänä.
Eilen juhlittiin, kiitos kovasti kaikille vieraille!




Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen,
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympyröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

Äitin iso poika <3

Aamulla herätin pojan syömään klo 7.15 ja sen jälkeen sai pari mukillista maitoa, kun sit piti olla loppu aamupäivä syömättä. Kymmenen aikaan soittelin Pasille ja sainpa kuulla, et mun puhelimen kello ei ollut päivittynyt talviaikaan eli meil oisi pojan kaa ollut aamulla viel tunti aikaa syödä eli joutus olee tunnin pidempää syömättä.. :/ Puol kakstoista (talviaikaa, edelliset ajat siis kesäaikaa) mentiin pojan kanssa äitelle tuohon naapuriin, ko lupautu lähtee kuskiks sairaalaa. Paikalle ko päästiin, niin Pasi tuli samaan aikaan parkkipaikalle suoraa töistään ja mentiin yhdessä lastenosasto 1:lle. Meidät ohjattiin heti huoneeseen 6 ja poika sai sairaalavaatteet päälleen. Pasi tuli siis ihan vaan kattoo mihin mentii ja sit lähti hetken päästä käymää kotona vaihtaa vaatteet & lenkittää koirat. Lääkäri kävi kuuntelee pojan keuhkot, kokeileen masun ja tutkiin korvat & suun. Kaikki kunnossa eli odoteltiin pojan ja äiten kanssa ja leikitettii jo nälkäistä pikkumiestä.. Kohta lääkäri tuli hoitajien kanssa laittamaan kanyylin pieneni käteen, yrittivät saada mut lähteen huoneesta siks aikaa mut olin mieluummi pojan vieressä ko muutenkin jännittää niin kovasti sairaaloita (jouduttu käymään korvista tutkimuksissa eikä ne oo mtn kivoi pienen mielestä) ja muutenkin vierastaa vielä. Kanyylin saatuaan poika rauhoittui aika pian mun syliin ja odoteltiin, kunnes lähdin saattaa Wiltsua hoitajan ohjaamana kohti magneettikuvaushuonetta.. Sain mennä mukaan nukutukseen asti, ko pyysin. Poika ei halunnut pois mun sylistä millään eli nukutettiin syliin sitten.. Meni kyl hirmu nopeeta, taju oli pois pieneltä heti ko lääkäri alko laittaa nukutusainetta ja muuttui siis aivan veltoks. Sit ne hoitajat jo kaappaskin lapsen ja käski mut pois, itkuha siin tuli ko pääsin ulos sielt huoneest.. :( Harhailin hetken aikaa ko en muistanut enää lainkaa reittiä takas lastenosastolle, jonne Pasin oli tarkotus ilmestyä.. Kysyin neuvoa pari kertaa ja löysin oikeeseen huoneeseen.. Pasi oli jo tullut, just sen jälkee ko olin lähtenyt saattaa lasta. Äite lähti ja mentiin Pasin kanssa kahvioon, ko mä tajusin, etten ollut syönyt koko päivänä ko jännitin niin sairaalareissua.. Kahviosta mentii takas huoneeseen odottelemaan, kunnes hoitaja haki meidät heräämöön. Poika oli jo hereillä, mut tosi rauhallinen ja ihan tokkuraisena vaan makaili. Matkalla nousi masulleen tutkimaan minne mennään ja huoneessa alkoi herätä jo paremmin ja pyrkiä ylös sängystä. Hirvitti, ko pojalla kanyyli & letkut kädessä ja toinen oli niin vauhti päällä. Pieni sai vettä oikein tuttipullosta ja vaalenpunaisen tutin lastenosastolta omakseen, oli ihan vauvana :) <3 Saatiin syöttää marjasosekin, jonka olin ottanut mukaan kotoa evääksi ja hyvin ruoka maistui ja pysyikin masussa. Posket alkoi taas punottaa kunnolla, viime viikon oli parvorokko ja poika tuntui lämpimältä, mut muuten normaali. Saatiin kanyyli irti ja päästiin lähtemään kotiin, ko oltiin 2,5 tuntia leikitty vauvan kanssa siel omassa nurkassamme. Kotimatkan pieni oli ihan tosi rauhallinen, perillä käytiin äitellä syömässä ko kutsui meidät ja hyvin meni pari annosta perunamuusia lihan kera alas :) Lämpö laski nopeesti, mut kotona ei pieni jaksanut kauaa leikkiä, ko jo uni vei voiton. Tuloksia odotellaan ja jos korvan rakenne on normaali, niin leikkaus olisi 19.11. Mentäisiin tuonne samalle lastenosasto 1:lle jo klo 7, mut nyt on paljon varmempi olo ko on tuttu osasto ja nukutus + heräily on nähty.. Oon pimeen väsynyt ko viime yönä heräilin 20min välein sit, ko puol kolmen jälkeen sain viimein unen.. Vaan nyt se on ohi :) <3

Ainiin, ostettiin pojalle puinen isohko koottava poliisiauto ko oli kuvaukses.. Se, pojan sairaalaranneke ja sarjakuvalehti magneettikuvauksesta saapi olla muistoja tästä päivästä :) Ja otin mä pari kuvaakin, mut ne on puhelimessa..

Käytiinpä tänään KOKSissa ja samalla saatiin uusia mittoja pikku isännästä:
paino 7040g
pituus 64cm
py 43,2cm

iso ukkohan tuo jo on :D

Voihan Jutta Urpilainen tätä uutta meininkiä.. Pomppasi sitten aimo annoksen etiäpäin päätös siitä, että galtsu saa jäädä. Ohhoijaa!

Emppu siirtyi viikonloppuna isojen tyttöjen sänkyyn ja yöt parani kummasti :)

Aika menee nopeesti <rakas>