Olipa kerran Roosa (minäminäminä), Helmi (Corpseflower) ja Katja (Satanic-Nasu666) jotka päättivät lähteä katsomaan Helsinkiin, Tavastialle, Deathstars nimistä Ruotsalaisyhtyettä. Ja tuo päätös oli yksi heidän elämänsä loistokkaimpia !! ;D
Suomeksi, mutta ei lyhyesti, päivä oli loistava. Tai siis, eilinen ja tämä päivä. Voinkin kertoa teille kivasti mitä kaikkea me tehtiin, koska Hitler. ~
Aamu alkoi normaalisti. Roosapikkuinen valmistautui lähtemään Juvan kautta Mikkeliin, että pääsisi Junaan, joka johdattaisi hänet kohti Helsinkiä. Juvalta otettaisiin kyytiin Katja, että säästyttäisiin ylimääräisiltä kyydityskuluilta. Sulkiessaan etuoven, hän ei tiennyt että unohti tärkeimmän asian kotiin.
Juvan abc:lla ostettiin matkaevästä ja juteltiin kotiinpaluusta. Autoon istuttaessa tajusin että olin jättänyt minun ja Helmin lipun kotiin. K-A-T-A-S-T-R-O-F-I !! Aikaa olisi 80 min ehtiä Juvalta kotiin ja sieltä Mikkeliin. Matkaa n. 110km. Kesäkelillä se voisi onnistuakkin, mutta olisihan se yritettävä, ja toivottava että VR tekisi sen taas, junat ei olisi aikataulussa. Juna lähtisi 10:03! Otherwise we won't make it!
Luojan kiitos äiti on loistava kuski. Ajoimme hieman ylinopeuttakin, ja olimme 10:04 Mikkelin matkakeskuksessa. Ihmiset katsoivat kun äiti kaahasi pihalle ja me juoksimme junaraiteiden viereen. Juna ei ollut vielä tullut ? Hypimme Katjan kanssa riemusta ja juna saapui noin kahden minuutin päästä. Kiitos Vr, kolme minuuttia myöhässä oli meille paljon. Me ehdimme !
Oli tarkoitus, että olisimme hakeneet lippumme etukäteen, mutta kun emme ehtineet, olimme liputta. Emme tienneet mitä tehdä, ollaan aina ennen varattu liput etukäteen.. Konduktööri käveli ohitsemme, eikä kuullut kun puhuin sille. Siispä, pummilla Helsinkiin, ei ole pakko ottaa rahaa jos ei halua ! Päivä alkoi hyvin, ruisleipää mutustaessa oli helppo iloita 22e säästöstä, mullistavien pulisemisien kera. Kanssamme istuvan viattoman sivullisen huokaukset saattoivat kertoa jotain.. Hyvä me !
Saavuimme Helsinkiin ajallamme ja lähdimme lyllertämään kohti Kamppia Helmin tutun opastuksella. Olimme siellä nopeasti, mutta vain läpikulkumatkalla. Mahat kurnivat, olihan kello jo yksi ? Mäkkäri kutsui meitä, emmekä voineet vastustaa kiusausta, vaikka Helmiäinen kovasti yrittikin. Syötyämme ja ernuiltuamme lähdimme sitten Kamppiin. Kävimme Cybershopissa katselemassa kaikkea jännää ernuroinaa ja rakastuin siellä yhteen hameeseen, mutta hehtaariperseeni takia jätin lähemmän tutustumisen väliin. Pian Helmin ystäväisen oli aika lähteä, ja me aloimme norkoilemaan Kampilla, aiheuttaen pahennusta. Helmi sammui syliini Edin vaikutuksesta ja otimme monia julkaisukelvottomia kuvia. Mie sentää yritin yhessä vaiheessa näyttää söpölle.. Voihan himskatti.
"Tiiätsä minne sä meet?" "En ku mä seuraan sua" "Aijaa mutku mä seuraan sua" "No mee ny jonnekki nii mä seuraan sit sua" "Emmä osaa. Seurataan Helmiä!"
Kolmea tuntia ennen Deathstarsin keikkaa kävimme mäkkärin vessassa, joka ei ollut meille maksullinen, ja lähdimme jonottamaan. Yllätys oli suuri, vain vajaa kymmenen ihmistä ennen meitä, vaikka kyseessä on Deathstars !? Toki se oli jo herrojen kolmas keikka viikonloppuna, ja tämä oli sallittu. Mutta silti, Helsingissähän me oltiin !?
Jonotus oli minun mielestäni hauskaa, vaikka voihan se olla että ei se kokoaikaa ollut. Kuten Helmi sanoi, aika kultaa muistot, se oli iha perseestä. Mutta viimeistään tässä vaiheessa vakiintuivat meidän käyttisäännähdyksemme! ;) ''Todellakin!'' - ''*eräs mieshenkilön nimi* eiku ei mittäää..:!!'' - ''hiljaa'' - ''Tässä on mun heppa, sen nimi on Birgitta.'' (MC) Myös Helmin kaavafilosofiointi herätti hilpeyttä, ja Katja lupasi kasvattaa lihakset ennen keikkaa että kestää mun tönimiset. Ja pian, kello 20:00, ovet avautuivat. En tiedä muista, mutta tätä minä olin odottanut jo kauan.
Narikkasekoilujen ja ryntäilyjen jälkeen olimme ensimmäisten joukossa odottamassa välioven avautumista. Se kävi äkkiä. Valtava ryntäys ja eturivissä oltiin. Oikein loistavalla paikalla, Nightmaren puolella, kunhan keikka alkaisi. Näin minulle kerrottiin, enkä pistänyt pahakseni. Tavastian keikkalava on mukavan lähellä ihmistä, kirjaimellisesti. Litistyin siihen, josta muistuttaa nyt mm. Mustelma alavatsassani. Onneksi napakoru säästyi vaikutukselta.
Odottelu ei tuntunut pitkältä, sillä täytyy antaa erikoismaininta seuralaisilleni. Oli hauskempaa mitä olisin osannut missään vaiheessa odottaa. Tajutonta, en tiedä milloin olisin nauranut noin paljon viimeeksi.. ''KIITOS'' - ''OLE HYVÄÄÄ'' .. :DD
Ensimmäisenä soitti Lunar Path. En ollut liiemmin tutustunut tähän bändiin, mutta edessäni riitti silmän ruokaa. Ei paha! Siispä ajattelinkin tehdä tuttavuutta tähän bändiin myöhemmin lisää, ja nautin musiikista, silmät auki.
Seuraavana oli vuorossa Fear of Domination, joka yllätti minut positiivisesti. Loistavaa musiikkia, vaikka ei laulu kuulunutkaan aivan kokoaikaa. Myös ''meininki'' lavalla oli ihan okei, mielenkiintoinen bändi, joka lopetettuaan lupasi Deathstarsin lavalle pian. Keikoilla oleva tunne, jännitys, se viritys ihmisten välillä, alkoi velloa mahassani. Vaikka tämä olisikin kolmas kertani, jolloin katson Deathstarsia, en ole ollut koskaan näin lähellä ja innoissani. Ruisrockissakin pääsin eturiviin, mutta järjestysmiehien kaarti piti meidät kaukana pojista, ja Kornia lämpätessään Deathstars oli niin ikään kaukana, ja minä itsekin vasta toisen - kolmannen rivin paikkeilla. Tämä tulisi olemaa erilaista.
Kommunikointi Helmin ja Katjan kanssa jäi vähemmälle tällä tauolla, osaksi jännityksen ja jalkojen kivistyksen takia. Mutta onneksi he tulivat pian. Voi hyvä luoja.
Voin kertoa että Deathstars oli jumalallisen mahtava. Rakastin sitä niin kovasti, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Fiilis ei yltänyt ihan Kornin keikan tasolle, koska bändi ei ole lempparini, vaikka onkin aika lähellä. Aivan täydellisen mahtavan kutkuttavaa. Pillimehut pelastivat pyörtymiseltä, eikä vain kuumuuden takia.
Jos sanotaan, että Tavastia on ihmisläheinen paikka, se on ihan totta. Bändi oli aivan muutaman sentin päässä minusta, ja aina jäsenen tullessa eturiviläisten käsien ulottuville, alkoi armoton hiplaus. Kyllä, me olimme lähinnä tyttöjä, vaikka eivät pojatkaan kursailleet.
Keikan aikana sain turpaan Skinnyn rastoilta kun yritin kuvata videota, jonka jälkeen hän irvisti minulle. Nightmaren pohkeet olivat upeat ja muutenkin, hiplailu oli mielestä. Itseppähän sitä kerjäsivät! Cat Casino tuotti minulle pienen pettymyksen, sillä hän pysyi kaukana innokkaista fanitytöistä. Vaikka sopihan sitä ilmestystä ihailla hieman kauempaakin. Bonen sijainen oli harvinaisen suloinen, vaikka pysyttelikin kauempana. Loogista, sillä onhan hän rumpali. Eli ei haitannut !
Vaan eräs bändin henkilö ei lakannut hämmästyttämästä minua vieläkään. Whiplasher Bernadotte. Siinä vasta mies, ei voi muuta sanoa. Ei vain veistoksellinen ulkonäkö, vaan myös se, miten mahtava hänen äänensä on myös livenä. Se eläytyvyys, ja taito ottaa yleisö haltuunsa. Mä olin niin myyty.
Ne, keitä ei kiinnosta hikisen ruotsalaismiehen hiplailut, voivat skipata seuraavan kappaleen. Siinä saattaa esiintyä myös ripaus, tai pari, teinityttömäistä ihailua.
Whiplasher Bernadotte. Täydellistä. Jos saan mainita, siinä on täyden kympin pylly. Tuli muutamaan kertaan puristeltua ja boksereidenkin alta kokeiltua... Ah. Noh, itseppähän keikutti sitä naaman edessä, ei voinut jäädä vain katseluun. ( Ne ketkä pitävät minua härskinä, voin mainita etten ollut ainoa ;] ! ) Herran kyykistyessä eteemme, ylsin hivuttaa käteni reittä pitkin paidan alle, ja voin kertoa että se hikinen keskikroppa oli hyvässä kunnossa. Nams ? !!
Myös herran boksereita tuli hivuteltua alaspäin yhteistuumin vieressäni seisovien tyttöjen kanssa, ja se oli loistavaa. Myös mikkiä pääsin kopeloimaan hetkeksi. Erään pienen hetken Bernadotte myös piti minua kädestä ja lauloi, katsoi (luultavasti) naamaani. Heikottiko ? Ei suinkaan.. :') Noustessaan ylös hänen päältään tippui hikeä auki mollottavaan silmääni ja se kirveli, hetken. Paskat tuollaisista, moshaus jatkuu. Täydellistä.Tutkimusmatkojeni ansiosta käteni tuoksuivat Whiplasherin hielle vielä pari tuntia keikan jälkeen, ennen kuin minut pakotettiin pesemään ne. Olin ainoa joka mieltyi tuoksuun.. Sinäänsä harmi. *nuuh!* Uusi palvonnan kohde on saapunut elämääni, aivan kuin en olisi valmiiksi jo tarpeeksi teinityttö? No, te siitä kärsitte, en minä. Hah! Äidin mielestä liikun vaarallisilla vesillä, mutta ei mahda mitään. Pidän näistä vesistä. Jokatapauksessa keikka oli yksinkertaisesta loistava ja en halua unohtaa sitä koskaan. Deathstars soitti kaiken tämän ihana lisäksi lempibiisini. Mitä muutakaan sitä voi ihminen toivoa ?
Keikan loputtua lähdimme takaisin Kampille hakemaan tavaroitamme säilytyslokerosta. Ja seuraava ei tullut yllätyksenä, salainen suojakoodimme ei toiminut. Tätä tapahtumaa kutsutaan lokeroevotukseksi.
Kun laitoimme ennen Tavastialle siirtymistä tavarat lokeroomme, kirjoitimme numeron kahteen kertaan koneeseen. Helmi kirjoitti sen myös käteensä ylös. Se ei voinut mennä väärin. Kun kuitenkin haimme tavaroitamme, koodin väitettiin olevan virheellinen. Närkästyneet teinit soittivat Kampin yövartijoille, ja sieltä luvattiin että joku tulisi auttamaan jossain vaiheessa. Katselimme keikalta otettuja kuvia (joita muuten julkaisen kohta tänne ja facebookkiin) ja lopulta vartija saapui paikalle kesken kiivaan spekuloinnin. Hän näpytteli koodin, kyseli tyhmiä, kunnes tajusi pyytää lapun jonka saimme koneesta. Lappuun oli kirjoitettu eri numero mitä Helmiäisen käteen, ja lopulta se avasi lokeromme. En voi käsittää tapahtunutta vieläkään, mutta tiedän sen että se vartija piti meitä ihan ääliönäkin. Niin Katjakin, kunnes uhkasin lumipestä sen. Muahaha.
Pian lähdimme seikkailemaan öiseen Kamppiin. Helmi katseli kattoa ja totesi sen olevan munan muotoinen. Samalla vastaan käveli joku ventovieras joka hajosi Helmille totaalisesti. Aivan hienoahan se oli, en voinut minäkään nauruani pidätellä. Tilannekomiikkaa. <3
Odottaessamme bussia tapahtui monia hauskoja ja vähemmän hauskoja juttuja. Katja feilasi tutkimusmatkansa, tai siis vartija pisti sille leikille lopun. Mäntti koetti mennä sinne puolelle minä oli jo suljettu ? Mau. Eräs mies kysyi onko Pori ja Porvoo sama asia ja eräs nainen kysyi minulta, mitä nuo läskiperseet (Katja ja Helmi) yrittivät tehdä. Jätin vastaamatta, mutta hymyilin itsekseni. Ne leikki ninjoja ja hyppeli ympäriiinsä. Kun nukahdin, tuli kuulutus, jossa sanottiin että kaukoliikenteen odotustilat on tarkoitettu vain niille, jotka odottavat bussia. Pummiksiko minua väittivät? Tuh!
Lopulta koitti aika palata takaisin kotiin. Matkustimme samalla autossa Kangasniemelle asti, jossa oli aika erota rakkaasta Helmistämme. Me jätimme hyvästit ja menimme Katjan kanssa kuluttamaan aikaa Kangasniemen suureen k-markettiin. Ostimme muffinsseja ja tonnikalasalaatin, sekä tietysti palan painikkeeksi vadelmajuomaa. Nams aamupala?
Olimme ennen yhdeksää Mikkelissä josta Katjan isä otti meidät kyytiin. Menimme heille ja laitoimme kuvat koneelle, lainasin pari levyä ja nukahdimme päällekkäin Katjan sänkyyn. Torsti ja Orsti litistyivät. Raukat, keikasta kärsineet.
Lopulta äiti tuli hakemaan minua ja vietettyämme hetken Juvalla, lähdimme kotiin. Päiväunien ja isän tarjoaman hieronnan jälkeen tulin koneelle ja aloin kirjoittaa tätä merkintää, kuunnellen yhtä maailman hiennoimmista bändeistä, Deathstarsia. Suuri sydän heille, Helmille ja Katjalle, tälle reissulle. Rakasi rakasi teitä <3
~ Roosa.
Ps. Oskar, pahoittelen, en voinut vastustaa kiusausta. :3
