On aika uskomatonta , kuinka en aluksi tajunnut tunteideni kasvavan . Tunsit minut paremmin kuin kukaan muu , sinä tunnet minut parhaiten edelleen , vaikket kai sitä tiedä . En koskaan unohda sitä , minkä koimme . Kävelimme illalla metsässä , oli pimeää , minua ehkä hieman pelotti , mutta ei niin paljoa , kun sinä olit siinä . Tie oli minulle vieras , olin ehkä hieman arkajalka , vaikka tavallisesti olikin tapanani olla oikea energiapilleri . En lainkaan tiennyt , minne suuntasimme , vaikka olimme kotikaupungissani , en ollut käynyt siellä koskaan , ainakaan pimeällä . Mutta en ollut yksin ja tilanne helpotti minua huomattavasti . Vihdoin pääsimme synkästä metsästä pois , istahdimme sitten hiljaa yhdessä suurelle kivelle , minä sinun viereesi . Mielessäni risteili silloin paljon ajatuksia , jotka muistan yhä. Olimme siinä aivan lähekkäin , olimme kahdestaan. Kunpa se kaikki olisi ikuista < 3
Jos vielä yhden mahdollisuuden saisin , niin tulisin sun vierelles uudelleen kävelemään. < 3
Tää on tää rakkaus jota pitää muistaa
mä haluun sanoo äänee enkä kuiskaa
rakkaus sua kohtaan ei oo hiipunu
rakkaus sua kohtaan on enemmänkin kiihtyny
enkä meidän väliin anna tulla yhdenkään,
mä nyt selvinsilminnään sen, me ollaan aina yhdessä, ja vaikka meillä olis väli
matkaa, mä tiädän että aina vierelläni rakkaus jatkaa
mä en sun vierelt hävii sä oot mun elämänii..
mikään ei tuuu meijän välii sä oot mun elämäni