Pitihän tämän ny sitte tietenki käydä. Päivä alkokin liian mukavasti jutellessa hallikaverin kanssa peleistä ja käyttöliittymistä, sitten kun pari saumaa pystypienaa veti puikolla tuli se haave, jota tässä jo pari vuotta pelännyt näissä hommissa. Kuuma palanen kuonaa kimposi maskin sisälle. Sitten tämä likka painu puolijuoksua käytävän EA-kaapille ja sieltä kippaamaan silmähuuhdetta päin näköään. Yksi kouluttaja käveli sattumalta samalla ovesta ohi kun syljeksin suuhun asti valunutta nestettä ja jäi liehumaan kunnes olin päässyt koulun lääkärille.
Siellä sitten kaivettiin pumpulipuikolla kunnon köntti metallia silmästä pois ja irvisteltiin. Sihteerille tekeen paperit ja Koskiklinikalle vauhdilla kunhan sai siskon aviomiehensä kaa kuskiksi. Itehän ei saa rattiin mennä kyklooppina. Hain vielä toppelon silmän päälle kun aurinko kävi sen verran kipiään. Silmä tutkittiin, todettiin sarveiskalvon päällä klo 6-9 välillä pitkä haava ja yläluomen alla paloarpi. Nämä nyt tässä hankaa vastakkain ja olo on omena. Saatana. Saikkua pari päivää, työturvallisuusriski olla ilman syvyysnäköä konepajassa.
Että tällaista heti kättelyyn häiden ja bileiden jälkeen. Pikkuveli aloitti just metallialan koulutuksen, notta pääsipä samantien ekana koulupäivänään kuulemaan mitä tämä hitsaajien ammatti pitää sisällään. Kokeneellekin sattuu ja maskista huolimatta aina voi sattua jotain.
Pistetään ne Tsingis Khan-huput vaan päähän ja pidetään kaikki suojavarusteet mitä on. Tää on nimittäin aika helevetin perseestä ja polttaa ihan jatkuvasti silmän pinnalla. Teki mieli syödä jokunen vastaan tullut ihminen elävältä silkkaa vitutusta ja kipua.