IRC-Galleria

"und nicht vergessen Alfons.. big director is whatching you!"

Ei, en osaa tätä paria, mutta yritän. Kannattaa kuunnella Sarah Connorin biisiä Just One Last Dance

---

En mä ole varma, kuinka kauan mä olen tässä jo istunut, mutta ajantajun ainakin kokonaan kadottanut. Hiljainen, pieni haukotus karkaa huuliltani hiljaa, pudistan päätäni ja tuijotan hiljaa viinilasia. Istun taas kerran tässä, yksin, ravintolassa, seuranani vain tiskin takana seisova, asiakkaita palveleva serkkuni, jonka kasvoilla on aina hymy, mitä tapahtuikaan. Itse en pysty siihen.
- Mä en selviä tästä, mutisen hiljaa, tuijottaen viinilasia. Miriam otti ja lähti Pariisiin, mutta se ei ole mun suurin murhe . Larsin kuolemasta tulee tänään täyteen kokonaiset puoli vuotta ja tällä hetkellä ravintolan kaiuttimista soi Sarah Connorin kappale , Just One Last Dance. Tunnen kyyneliä silmissäni ja tuijotan hiljaa lasiani, kohottaen pääni.
- Lars, mutisen hiljaa huokaisten ja kuljetan viinilasin huulilleni, sulkien tummat, ruskeat silmäni, kuulen askelia, en välitä siitä, vaan annan kyyneleiden valahtaa kalpeille poskilleni samantien, kun olen sulkenut silmäni. En ole ikinä tuntenut sellaista tunnetta, jolla ei ole nimeä, paitsi nyt. Huokaan hiljaa. Tunnen pienen kopautuksen olkapäässäni, kohotan äkisti päätäni ja luon katseeni Felixiin.

- Joojoo, sä oot sulkemassa, sori. Mä meen jatkaan vaikka keittiöön. Sillä ei ainakaan oo sulkemisaikaa, tuhahdan pienesti, nousen seisomaan ja lähden viinilasini kanssa kulkemaan keittiöön, musiikin soidessa yhä lujaa korviini, keittiössä istun hiljaa lattialle. Mä olen niin väsynyt, mutten voi nukkua. Seison vaan läpi yön hereillä ja odotan jotain, joka voisi pelastaa minut täydeltä tuholta.
- Voi kun joku kaunis, pelastava enkeli tuli sisään tosta ovesta, mutisen hiljaa, tuijottaen keittiöniovea, joka samalla hetkellä pamahtaa auki, kohotan toista kulmaani ja mietin, pitäisikö ruveta ennustajaksi. Lasken kuitenkin kulmani ja sen mietteen kaukaisuuteen, kun huomaan, kuka tulee. Felix, armas serkkuni, varsinainen pelastava enkeli tosiaan, kauniskin. Tuhahdan itsekseni.
- Mee pois, sanon hiljaa, potkaisen Felixiä sääreen jalallani, sulkien jälleen silmäni ja siemaisten viiniä, istuen hiljaa siinä keittiöni lattialla, äänet ovat hiljentyneet, paitsi musiikki, joka soi edelleen samana. Felixillä on joku hemmetin pakkomielle herkkiin, surullisiin biiseihin ja taito saada mut itkemään niiden avulla. Serkkuni ei vastaa mulle mitään, eikä lähde pois, vaan itseasiassa istuu mun viereeni, pimeään lattialle , mulkaisen miehen vihreitä silmiä omilla, kosteilla silmilläni ja lasken katseen sen jälkeen.

- Enkä mene. Sä et oo kunnossa, Felix sanoo hiljaa. Oioi, se mieshän on oikea nero! Tuhahdan hiljaa, tuntien pienen värinän kulkevan läpi kehoni, kun mies laskee lihaksikkaan, vahvan ja voimakkaan käden olalleni, toisen ympärilleni. Se tuntuisi hyvältä toisessa tilanteessa. Tai no, toisessa tilanteessa mä vetäisin Felixiä turpaan. Mutta nyt mä en jaksa. Just nyt mulle on ihan sama, kuka siinä on.
- Päästä irti, mutisen, koittaen rimpuilla irti miehen otteesta, mutta kun pyydän päästämään irti, Felix pitää käsiään vaan tiukemmin ympärilläni, kuin suojaten minut koko pahalta maailmalta. Tunnen kyyneleitä silmissäni, painaudun lopulta miestä vasten, antautuen tuolle itkien, Felix katsoo mua silmiin.
- Kun mä ekaa kertaa näin sut, mä näin rakkauden. Kun mä ekaa kertaa kosketin sua, mä tunsin rakkauden. Ja kaiken tän jälkeen, sä oot silti ainoa, jota mä rakastan, vaikken mä uskonu ikinä sitä myöntäväni, mies sanoo hiljaa, katson tuon silmiä. Miten mun serkkuni voi rakastua muhun, kun mä olen tallannut sen joka toisella askeleellani?
- Mut tässä me ollaan. Kiitos, kun sä juoksit mun luo, kun mä sitä tarvitsin. Mä haluun sut ihan tosissaan elämään, enemmän, kuin serkkuna. Mä oon unelmoinut susta, ahminut sun katseita aina keittiössä, huokaan hiljaa. Tunnen, miten meidän kasvot lähentyy, ja pian tunnen miehen suudelman huulillani, vastaan siihen. Ihan sama, mitä muut sanois. Yllättäen ovi aukeaa, mutta mä en edes välitä siitä, painaudun vaan tiukemmin miestä vasten ja suutelen tuon huulia, istuen melkein miehen sylissä.
- EI OLE TOTTA! Pakko kertoa Gregorille! Ja Samialle! Ja Leonielle! Ja kaikille! Kuuluu innostunut kiljaisu ja ovi menee kiinni, sävähdän, vilkaisen Felixiin. Saatanan saatana , Tanja.

robert <3 miriam


jos ei miriam haluu robertii ni miä haluun.

voi nämä kyyneleet jotka valuvat. :/

hähää mähän sanoin että Charlotte Saalfeld tulee takaisin.. nyt menee jännäksi sanoisinko.

anne kiittää, kuittaa, kumartaa ja toivottaa hyvät yöt kaikille <3