Kirjolohikiusaus oli jäänyt jotenkin raa'aksi, ja nyt vatsassa kiertää kevyesti. Onneksi ei kuitenkaan niin pahasti, etten voisi syödä jotain. Jotain... Tahdon mandariinia.
Nyt se vasta alkaa iskeä, se paniikki. En voi uskoa, että tanssin Wanhat ylihuomenna perjantaina! Se tuntuu liian absurdilta, vastahan minä yhdeksännellä haaveilin omista tansseistani ja puvusta, ja nyt se kaikki on totta.
Huomenna on vuorossa Kriisibileet Minkalla. Kärräämme kaikki kuusi kaikki mahdolliset bilevaatteemme Minkan huoneeseen ja suunnittelemme yhdessä jatkoille asut. Mukana kuvioissa on tietysti hyvää musiikkia, pitsaa ja luultavasti sokerihumalakin. Huoh. Minun ei pitäisi juoda siellä kuin vettä.
Mietin tänään, pitäisikö minun jättää jatkot väliin kokonaan. Liian pitkälle valuva illanvietto rikkoo rutiinini, ja valitettavasti satun olemaan ihminen, jolla rutiinit ovat hyvin tärkeitä; milloin herätään, missä vaiheessa syödään ja milloin mennään nukkumaan. Tsukiconin yöbileetkin tuppasivat sotkemaan rutiinit, eikä aamulla ollut mukavaa herätä... Kyllä minä taidan mennä sinne. Lähden vaikka aikaisemmin pois, jos pahaa tekee. En luovu hyvästä aamuheräämisestä mistään hinnasta.