Paikkoja vaikeita, tuttuja, sairaita.
Tällasis hetkissä tarvii frendejä parhaita.
Liian monta kertaa oon teidät feidannu,
liian monta kertaa oon teitä dissannu.
Palava tuska riepottelee sydäntä,
ei mikään etene, ja kaikki tuntuu kylmältä.
Mut ny vihdoin heräsin todellisuuteen,
todellisuuteen, jossa myös näkee ja kuulee.
Kiitos, et ootte pitäny musta aina huolta,
hyvii frendei ei löydä vaan sieltä ja tuolta.
Oikeat ystävät hädässä tunnetaan,
jotkut jättää pulaan, jotkut valmiina auttamaan.
Kyl sen varmaankin pystytte lukeen rivien välist,
teitä rakastan ja sil on vaan välii.
