IRC-Galleria

Enpä ole taas vähään aikaan kirjoitellut. No, eipä tuo tahtia haitanne. Onkin tapahtunut kaikenlaista. Mm. Wanhojen Tanssit.

Oli se hienoa, kun ensimmäisessä näytöksessä lähestulkoon kaikki meni pieleen, mutta onneksi sentään iltanäytös onnistui. Jatkot ne sitten vasta mielenkiintoiset olivatkin. Ja Saz-san:han ei siellä juonut, ei toki. LOL. No, kerrankos sitä nyt hairahtuu... Oli sentään kiva tanssia. ;D

Hiihtolomakin tässä loppuu, mikä on tietenkin surullinen seikka. Olin lähes koko loman ajan flunssassa, joten jee jee. Kuitenkin ihanaa oli, kun eräs rakas ystäväni tuli vierailulle. Hänelle kiitokset siitä. <3 ^__^

Huomenna sitten pitäisi palata niin sanotusti sorvin ääreen. Mahtaneeko jaksaa... No, sen näkee sitten.

***

Yleensä kirjoitan jotakin enemmän tai vähemmän syvällistäkin, eikä tämä kerta jää poikkeukseksi. Tällä kertaa pohdintoja sympatiasta.

Sympatiallahan tarkoitetaan sitä, miten säälii jotakuta. Minä en moista ymmärrä. Toki silloin, jos kyse on jostain tutusta, voin tuntea sääliä, mikäli hänellä menee huonosti. Mutta minussa nostattaa vain ärtymystä se, miten minun muka pitäisi olla pahoillani joidenkin ventovieraiden puolesta, jotka kuolivat, esim. Thaimaan tsunamissa. Anteeksi nyt vain kaikki, mutta minulle se on yksi ja sama, kuoliko siellä viisi vai viisituhatta ihmistä. Ketään minulle tuttua siellä ei ollut, joten miksi surisin jotain sellaisia, joita en ole koskaan edes tavannut.

Ja mistä sen tietää, millaisia ihmisiä siellä kuoli. Siellä saattoi toki kuolla joku ihana persoona, mutta siellä saattoi kuolla myös joku murhamies tai muu rikollinen tai sitten muuten vain "pahaksi" luokiteltava ihminen. Luulenpa, että kovin moni siellä kuollut, ei olisi korvaansa lotkauttanut, jos minä olisin siellä kuollut. Tässäkin sen huomaa, miten tekopyhä ihmisluonne on. Surraan raukkoja, jotta omatunto olisi puhdas.

Ja sitten se aivan käsittämätön rahansyytäminen sinne. Oikein vihastuttaa ajatellakin. Sen nyt ymmärtää, että jos on kovin rikas ja rahaa riittää muille jaettavaksi niin sitten, mutta kun joku keskiverto perheenäiti laittaa SPR:n keräyslippaaseen euron tai kaksi, niin huh huh. Ja juu juu. Tiedetään. Pienikin apu auttaa, mutta kun siitäkään ei ole mitään takeita, että menevätkö ne rahat oikeaan tarkoitukseen. Itse asiassa siellä Thaimaassa muuten nyt valitellaan, että ei voida jatkaa korjaustöitä, kun ei ole rahaa. Ja kuinka paljon sitä sinne (muka) lähetettiinkään... Ei sitten ilmeisesti tarpeeksi.

Ja auta armias, jos kotimaan köyhiä pitäisi auttaa. Silloin laitetaan ehkä 50 centtiä, ja taas miksi? Jotta oma olo tuntuisi hyvältä ja kivi lähtisi sydämeltä, kun nyt auttoi vähäosaisia. Voi nyyhky. Jos haluaa auttaa, menkööt paikan päälle konkreettisesti auttamaan. Jos ei siihen kykene, niin olkoon auttamati lainkaan. Minä en anna koskaan mihinkään keräyksiin rahaa, enkä tunne siitä pienintäkään omantunnon tuskaa. Toki niihin keräyksiin saa laittaa rahaa, en minä sitä kiellä, mutta ensi kerralla kun laitat, niin mieti miksi sen oikeastaan teet. Monethan eivät edes tiedä, mikä keräys milloinkin on meneillään.

Kyyneliäkään en vuodata tsunamiuhrien takia. En ole koskaan edes miettinyt koko asiaa siltä kantilta, että olisin pahoillani kuolleiden tai heidän omaistensa puolesta. Sinne silloin menneet olivat tehneet tietoisen valinnan ja kantoivat siitä seuraukset. Eiväthän he toki tsunamin tulosta tienneet, mutta jos aletaan pikkumaisiksi, niin sittenhän tulisi miettiä kaikkea. Ei mihinkään voisi matkustaa, jos pitäisi ottaa huomioon kaikki matkan vaarat. Itse asiassa, emme voisi edes elää. Tässäkin kirjoittaessani voin kuolla vaikka kuinka monella tavalla. Sydänkohtaus, talo voi romahtaa, syttyä tulipalo, jne. Ettekä te minua surisi.

Miksi siis surra, kun eivät muutkaan sure. Paitsi ehkä siksi, että ei vain tuntisi olevansa paha ihminen. Mutta voi rakkaat lukijat, kun pahuutta tai hyvyyttä ei sellaisenaan ole. Ne ovat vain seurauksia valinnoistamme. En tunne sympatiaa, olenko siis paha ihminen? Jonkun mielestä varmaan kyllä, mutta omasta mielestäni en. Enkä jaksa mokomaa pohtia. Ehkä itse asiassa minulla on hyvä elämä, koska elän sitä täysillä, pohtimatta sitä, mitä joku muu siitä ajattelee.

Sincerely yours: Saz-san