Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
Tuskaa.. Surua.. Kyyneliä.. Ja silti olen sisältä tyhjä, kuin koliseva saavi. Joka päivä yritän täyttää tuota tyhjää saavia sisälläni, mutta kaikki yritykseni valuvat tyhjään kuin hiekka raapaleisten sormieni välistä. Hiekka josta lapsuuteni onnelisina kesinä rakensin hiekkaveistoksia, jotka esittivät perheeni jäseniä ja kahta hevostamme. Mihin katosi tuo ilon täyttämä perhe ja nuo rauhan vuodet? Miksen enää voi tuntea samaa riemua ja huolettomuutta kuin niinä kesinä? Enää en tunne kuin tyhjyyttä ja kylmää joka puristaa sisintäni liian kireäksi kiristetyn huivin (päässä) lailla. Kukaan ei kuule huutoani tyhjyydessä vaan se jää kaikumaan kuin strutsin tai hyenan yksinäinen huuto aavikolla... Olen kuin sitruunaperhonen enkä tiedä kuinka kauas siipeni enää kantavat! Miksi en ole enää se ritariperhonen äitini kotelossa?