IRC-Galleria

Kirjoitin talvella 2012 aiheesta Thaimaa ja Thaimaahan matkustaminen. Kesä on kuitenkin pääasiassa kotimaanmatkailun kulta-aikaa, joten nyt keskitymme kotimaisiin paikannimiin – joissa niissäkin riittää kompastuskiviä. Aikaisemmin tuli jo käsiteltyä rannikkoseudun ruotsinkielisiä paikannimiä kuten Strömsö. Tällä kertaa pohdinta lähti liikkeelle perjantai-iltana kaveriporukasta, jossa mietimme, onko oikein sanoa ”Espoohon”.

Oikeita ja suositeltuja taivutusmuotoja kannattaa ensimmäisenä lähteä etsimään Kotuksen verkkosivuilla olevasta listasta Kuntien nimet ja niiden taivutus. Lista perustuu teokseen Alastarolla Ylistarossa: Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (Ritva Korhonen, 1990).

Miksi Turussa on sisäpaikallissija ja Tampereella ulkopaikallissija? Usein taivutusmuoto liittyy nimen alkuperään tai aikaisempaan muotoon. Suurimpien kaupunkien ja kuntien nimien taivutuksen oppii helposti muistamaan ulkoa, mutta joitakin sääntöjä on löydettävissä. Vielä jos jaksaa opetella kyseisiin sääntöihin kuuluvat poikkeukset, alkaa nimistö olla hallussa. Yleinen sääntö on, että kullakin paikkakunnalla vakiintunutta taivutustapaa olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava muuallakin, mutta kuka jaksaa käydä joka pitäjässä asiaa kysymässä!

Espoo, kuten myös Porvoo, Sipoo ja Laukaa päättyvät kaksoistakavokaaliin ja taipuvat Espooseen, Porvooseen, Sipooseen ja Laukaaseen. Ii, Järvenpää, Kruunupyy ja Uusikaarlepyy ovat kaksoietuvokaaliloppuisia ja taipuvat Iihin, Järvenpäähän, Kruunupyyhyn ja Uuteenkaarlepyyhyn. Tällä perusteella Vaskuu ja Akaa taipuisivat Vaskuuseen ja Akaaseen, mutta Akaan Wikipediasivulla väitetään (ilman lähdettä) kummankin muodon, sekä Akaahan että Akaaseen olevan hyväksyttäviä...

Päätteen tyypin lisäksi vaihtelua on siinä, taipuuko paikannimi ulko- vai sisäpaikallisijamuodossa. Thaimaahan ja muihin maan nimiin verrattuna suomalaiset -maa-loppuiset alueiden ja paikkojen nimet taipuvat ulkopaikallissijoissa: Etelä-Pohjanmaalle, Uudellemaalle, Pirkanmaalle, Ahvenanmaalle, Maksamaalle, Vehmaalle. Myös valtaosa -suu ja -pää-loppuisista kuuluuu tämän taivutuksen piiriin (Joensuuhun, Kankaanpäähän). Tähän ryhmään kuuluu myös muutamia muita kaksoisvokaaliloppuisia nimiä, kuten Keuruu : Keuruulle, Kullaa : Kullaalle ja Vantaa : Vantaalle.

Joki ja järvi-loppuisissa paikannimissä hyvä muistisääntö on, että kun mennään paikkakunnalle, mennään esimerkiksi Seinäjoelle ja Lappajärvelle; ei siis jokeen eikä järveen. Sama koskee suota (Varissuolle), nevaa (Aitonevalle), lampea (Valkealammelle), koskea (Vaajakoskelle) ja virtaa (Leppävirralle).

Sisäpaikallissijataivutuksen yleisyyteen vaikuttavat runsaat la-, lä-johtimiset asutusnimet, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta taipuvat sisäpaikallissijoissa. Samoin sisäpaikallissijoissa taipuu pääosa kylä-sanaan päättyvistä nimistä. Kylä-loppuisia nimiä taivutetaan kuitenkin paitsi vaihdellen molemmissa paikallissijoissa myös pelkästään ulkopaikallissijoissa Päijänteen pohjoispuolella, Pohjois-Savossa, Pielisen ympäristössä ja Kainuussa sekä Kalajokilaaksossa. [RK, 1990]

Vallitsevasti sisäpaikallissijoissa taipuvat pää-loppuiset asutusnimet, joita on hajanaisesti Suomen eteläosassa Pielistä ja Oulujokea myöten ja yleisesti Länsi-Lapissa. Harvinaiset ulkopaikallissijataivutukset kuten Hatanpäälle (Tampere) ja Koskenpäälle (Jämsänkoski) voivat selittyä nimien varhaisemmista vaiheista. Esimerkiksi entisen Koskenpään pitäjän nimestä on käytetty myös muotoa Koskenpäällystä, jonka pohjalta taivutusmuoto Koskenpäälle on ymmärrettävissä. [RK, 1990]

Kulma-loppuisia kylien ja kyläkuntien nimiä on yhtenäisellä alueella Kymenlaaksosta ja Päijänteestä länteen ja erityisesti Hämeessä. Nimet taipuvat melkein yksinomaan ulkopaikallissijoissa. Tämän alueen pohjoispuolella Suomenselällä ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on puolestaan perä-loppuisia kyläkunnan nimiä, jotka myös taipuvat yli 90-prosenttisesti ulkopaikallissijoissa. Perä-nimiä on myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä harvakseltaan Kainuussa ja Lapissa, mutta ne taipuvat useimmin sisäpaikallissijoissa ja voivat sisältää eri alkuperää olevan perä-sanan. [RK, 1990]

Maaston tai metsän nimeen perustuvista tai niitä muistuttavista asutusnimistä yleisimpiä ovat mäki-sanaan päättyvät nimet (noin 1 250 nimeä). Lähes puolet niistä taipuu sisäpaikallissijoissa, yli 35 % ulkopaikallissijoissa ja runsaat 15 % molemmissa paikallissijoissa. Jos kuitenkin tarkkaillaan vain mäki-loppuisia virallisia kylännimiä (noin 290 nimeä), sisäpaikallissijat ovat lähes kolme kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat. Niitä käytetään yleisimmin Itä-Suomessa, varsinkin Saimaan itäpuolella ja Rautalammin ympäristössä. [RK, 1990]

Toisin kuin virallisia kylännimiä mäki-loppuisia kunnannimiä (12 nimeä ennen Pieksämäen vaihtumista Pieksänmaaksi) taivutetaan miltei yksinomaan ulkopaikallissijoissa: Kerimäelle, Kokemäelle, Lehtimäelle. Ainoastaan Mynämäen nimestä suositetaan käytettäväksi ensisijaisesti sisäpaikallissijaa Mynämäkeen, koska mynämäkeläiset itse nimeä siten taivuttavat. [RK, 1990]

Kangas-sanaan päättyviä asutusnimiä on eniten Pohjanmaalla ja harvakseltaan muualla Suomessa Lappia myöten. Nimet taipuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkopaikallissijoissa. Samalla tavoin ulkopaikallissijoissa taipuvat myös läntisen Etelä-Suomen vähälukuiset nummi-loppuiset nimet (Kirkkonummelle, Märynummelle) ja Pietarsaaren kaupunkinimistöön ilmaantuneet nummi-nimet (Itänummelle, Länsinummelle). [RK, 1990]

Yhtenäisellä alueella Pohjois-Karjalasta Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaan itäosaan ja Lappiin on vaara-loppuisia nimiä yhteensä lähes viisisataa. Kainuun länsiosasta Pielisen tienoolle nimiä taivutetaan yleisesti ulkopaikallissijoissa – esimerkiksi Kainuuseen rajoittuvan Rautavaaran kunnan nimeä Rautavaaralle. Pohjois-Karjalassa ja pohjoisimmassa Suomessa nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa (Kiihtelysvaaraan, Tuupovaaraan, Kallaanvaaraan) samoin kuin muutamat Etelä-Suomeen omaksutut nimet (Leppävaaraan, Hämevaaraan). [RK, 1990]

Joissakin tapauksissa hämmennystä aiheuttaa epävarmuus siitä, pitääkö paikannimeä taivuttaa yksiköllisessä vai monikollisessa muodossa. Usein tämä koskee (i)nen-päätteisiä paikannimiä, joita on lähes 900 [RK, 2004].

Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisiin, Huittisiin, Luopioisiin. Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten nimien taivutukseen. [RK, 2004]

Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin: yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneiseen, Juankoski; Sattaseen, Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisille, Uuraisille) ja yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustiselle). Erityisesti juuri Kaustiselle-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä, eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin. [RK, 2004]

Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-) voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta. Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isoonkyröön, Köyhällejoelle (Kaustinen), Mustaanmännistöön (Hyvinkää), Paksuunniemeen (Hamina, Rääkkylä), Soukallejoelle (Seinäjoki), Uuteenkaarlepyyhyn, Vähäänkyröön. Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön. [RK, 2004]

Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaareen, Ruskeasuolle (Helsinki), Korkeakoskelle (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskelle, Mustasaareen. [RK, 2004]

Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollejoelle ~ Isojoelle, Syväänlahteen ~ Syvälahteen (Savonranta), Nättinummelle ~ Nätillenummelle (Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme. [RK, 2004]

Näillä eväillä toivottavasti pääset perille, olitpa sitten menossa Kangasalle tai Virroille, Liminkaan tai Puolangalle.


Testaa taivutustaitosi: Paikannimien taivutus, sukunimien taivutus ja kunnan asukkaan nimitys

__

LÄHTEET

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=461
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3178
http://fi.wikipedia.org/wiki/Akaa
http://www.kielitohtori.fi/kielenhuoltovinkit-ohjeartikkelit/tarkkuutta-taivutuksiin-paikannimien-taivutusohjeita
Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (Ritva Korhonen, 1990)
Asutusnimihakemisto sanakirjassa (Kielikello 4/2004)