Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
..että sukelsin lumeen tossa kotimatkalla, mahassa (siinä normi kohassa, mihin kerään yleensä näitä kaatumisjälkiä) on taas yks verinaarmu haava lisää. Mahtavaa, enkä ku vaan just hakenu mopon kotiin. Plus että pää kolahti siihen maahan, edelleen särkee. No, toivottavasti en delaa yöllä johonki sisäisiin verenvuotoihi!
Joo paljoha maksaa korjaukset.. Nimittäin toi ohjaustanko kaartaa oikeelle. Ja huomio huomio olen taitava ajaja, mutta tuolla sattu olee lunta railoina maassa ! perkele
Olikin vissiin käyny hiukan huonommin ilmalennosta. Päivystykseen piti lähteä huimauksen, pahoinvoinnin ja päänsäryn takia. Siellä pääsin makuulleni, ja mua haastateltiin ja nikamia kokeiltiin (lääkäri löysi TOSI kipeän kohdan niskasta!) ja sain tän kaulurin ja lähetteen niska-kuville.
Röntgenten tuloksia sain ootella sairaala-sapuskan äärellä (SOSEUTETTUA makkarakeittoa, öh?) mikä khyl tulikin tarpeeseen kun olin ollu niin pahoinvoiva koko päivän etten ollut saanut sapuskaa alas. Onneksi antoivat mulle hevoslääkkeet siel sairaalas ni sain syötyy ja nukuttuakin joku puolisen tuntia, kun pahin särky lakkasi. Lääkäri lähetti mut viettää saikkua kotiin kipulääkkeiden avustuksella. Oli katsonut kuvat mutta halusi vielä röntgenlääkärin mielipiteen. Yksi nikama oli kuulemma ollut hieman omituinen, mutta murtumia ei kuulemma hän ainakaan havainnut.
Nyt käytän sitten ainakin huomiseen tätä niskatukea. SIllon saan tietää sen röntgenlääkärin lausunnon ja hoidon jatko-ohjeet. Oli khyl taas VAIHTEEKSI paska mäihä. -_-'
Niin joo, soitin äidilleni joka on ammatiltaan sairaanhoitaja, et sairaanhoitohenkilökunnan piirissä nimetään ihmisii mielenkiintoisesti. Mul lukee sängys nimi ja tilastois oon hetul, mut heil olin "kauluri-tyttö" : D Että näin. Oli mielenkiintosta olla siellä ku siel oli mun lisäks enimmäksee mummelei ja narkomaaneja : o Mutta nyt odottelen että Ville tuo kaverins kans ruokaa mu kämpil, syödään ja otetaa rennosti. Niskaa ja päätä särkee, mutta aivan siedettävästi.
P.S. Arvatkaapas oliko hauskaa selittää tuha kertaa sil hoitohenkilökunnalle että kyllä, ASUN YKSIN ja kyllä, KUKAAN EI TULE HAKEMAAN MINUA sekä kyllä, OLEN YÖN YKSIN ja ei, minulla EI OLE RAHAA TAKSIIN eli menen julkisilla.. Mieltä ylentävää : D