IRC-Galleria

"Herään tietäen että, viereltäni en
tänään enää katsettasi kohtaa
Sanasi nuo jää, antaa toivon, lämmittää,
kerran vielä tiemme yhteen johtaa

Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Kaikelle aikansa on
Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Niin kestää se vain tuokion

Oli kaksi kesänlasta alkutaipaleella vasta,
nuoruutensa äänin uudelleen
Saapui viimatuulin, tuli syksy kylmin huulin
iholtamme lämmön suudellen

Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Kaikelle aikansa on
Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Niin kestää se vain tuokion

Päiviin noihin jää osa nuorta elämää
Ja loppumaton kokemusten kaipuu
Vaistosimme sen että hetki jokainen
on hetki joka muistoiksi taipuu

Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Kaikelle aikansa on
Antaa surun tulla, antaa surun mennä
Niin kestää se vain tuokion"

"Joskus tuntuu siltä
kuin se olis ollut unta vaan,
ettei mitään oikeasti tapahtunutkaan.

Niin kuin se olis ollut pahaa unta vaan,
joka illan tullen väistyy,
jonka saa unohtaa.
Tai leikkiä vain,
jonka voi lopettaa kun haluaa.

Sä tahdoit nähdä hiukan muita enemmän,
päästä pidemmälle ja syvemmälle,
niin että tietäisit aina paremmin kuin muut.

Ja melkein uskoin minäkin,
siivet saat kantamaan.
Nouset taivaalle silloin,
etkä palaa milloinkaan.

Ja nyt kun olet poissa tänne jäivät ne,
jotka pelkäsivät silloin kun sinä et.
Ehkä sittenkin tiesit paremmin kuin muut.

Melkein uskoin minäkin,
siivet saat kantamaan.
Nouset taivaalle silloin,
etkä palaa milloinkaan."