Kipakassa talvikelissä köpötteli pöydänreunaa kärpänen.
Oli talvi, kuulihan sen, muttei siitä piittaamista mieleensä huolinut moinen.
"Olet Homo!", huusi pullan päältä noheva torakka.
"Ite oot joku Urpo!" vastasi siivekäs.
Torakka tuosta tyrmistyneenä lipesi jäiseltä pullalta.
Hämmästyi, kun oman nimensä vastalauseena kuuli.
Tarpeekseen sai kummuista. Ovelia.
Kiivastuneena huomasi sen sijaan kaukana pullista kuumaa höyryä hengittävänsä.
Kärpäsen kalmanhajuista imukärsää katselevansa.
Yhtäkkiä talvikin suli.
Selkärangattomien elämässä ikuiset ajatkin saattavat kestää vain hetken.