Sun pitää taas pystyy olla täällä vahvempi kuin eilen,
sä oot frendies olkapää. Tukipilari ei tunteile.
Kuunnelles tuntuu siltä et seisot keskel piiriä,
jos sul on vaikeet tuntuu, että ongelmas ois vitsiä. Kun sul on vaikeet ollu, ketään ei kiinnosta,
sun ongelmat on sun, ja sä oot yksin niiden sidonnas. Ja sitä huomaamattomasti purkaa vihaa,
kummallista ettei kokemuksille oo kumppania siunautunu.
On tutut kasvot, mut vieras puhuu. Ja kun ne katsoo suhun,
sä oot jo vieraantunu. Miks käy näin, miks kuvast ei saa selvempää.
Joskus on vaikeempi jatkaa, ja helpompi menettää.
Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin/
muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii/
rakastin sua paljon mutta ei auta/
en ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen/
takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen/
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella/
sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella/
rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea/
sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta/
jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää/
mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää/
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä/
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä/
kipu valuu pois ku sormien välistä multa/
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa/
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa/
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa/
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän/
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä/
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin/
se saa mut uskoon että ehkä kuitenkin sittenkin/
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä/
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä/
AUTTAKNAA NY SAAAATANA JOKUUUUUU i run away from you. oon pyyhkiny kaiken mielestäni. mua ei oo ollu olemas ennen tätä syksyä. tai ehkä oli joku mun ruumiissa. mutta söin sen