Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin/
muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii/
rakastin sua paljon mutta ei auta/
en ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen/
takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen/
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella/
sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella/
rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea/
sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta/
jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää/
mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää/
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä/
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä/
kipu valuu pois ku sormien välistä multa/
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa/
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa/
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa/
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän/
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä/
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin/
se saa mut uskoon että ehkä kuitenkin sittenkin/
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä/
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä/