IRC-Galleria

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun
sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu,
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty, eikä nipistelty pienillä sormilla

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa, rakkautta, sydänsärkyä,
ihmetystä, tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

alkaa jännittää pikkuhiljaa =)

Emma osaa muuten istua jo ilman tukea!

Kävelin ulkona yhdessä 4-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hän huomasi jotain
maassa ja nosti sen ylös, ja oli laittamassa sitä suorinta tietä myös suuhunsa - juuri niin kuin lapset aina tekevät!
Otin välittömästi sen pois häneltä ja sanoin, ettei näin saa tehdä.
"Äiti, miksi?" tyttäreni kysyi.
"Koska se on ollut maassa, etkä tiedä missä muuallakin, ja se on joka
tapauksessa likainen ja siinä on varmasti matoja" vastasin hänelle.

Tässä vaiheessa tyttäreni katsoi minua suurilla silmillään, jotka paistoivat
valtavaa ihailua, ja hän kysyi "Äiti, mistä sinä tiedät kaikki tällaiset asiat? Olet kyllä tosi viisas".
Mietin kiivaasti mitä tähän vastaisin, ja tulin seuraavaan tulokseen: "Kaikki
äidit tietävät nämä asiat, se kuuluu Äiti- testiin. Äitien kuuluu tietää nämä asiat, tai jos ei tiedä, ei pääse äidiksi".

Kävelimme eteenpäin hiljaisuudessa, asia jäi selvästi mietityttämään
tytärtäni. Muutaman minuutin pohdiskelun jälkeen hän sanoi
"Ahaa, nyt ymmärrän! Jos et läpäisisi Äiti-testiä, joutuisit olemaan Isä!"
Vastasin hänelle hymyillen "Juuri niin, ymmärsit ihan oikein"!

Kun olet itse lopettanut nauramisen, lähetä viesti muillekin äideille.

Oisko jollain viel bona koodeja? multa puuttuu 42 vielä!

ELIKKÄ;

Menin taas tyhmyyksissäni lukemaan haukkuja nuoreista äideistä ja kyllähän siitä kieltämättä kiukkuseksi tuli..

Tuli nähtyä kirjoituksia missä sanottiin että nuoret äidit vain mainostavat miten hyvin menee, miten elämä on ihanaa ja ruusuilla tanssimista. Minä en oo ainakaan kerran kertaa niin väittänyt. Vauvan kanssa on raskasta ja joka ikinen kypsä ihminen sen käsittää. Voin hyvinkin myöntää että on raskasta olla nuori yksinhuoltaja (IIK! EKS OO KAMALAA?! -.-'') eikä kaikki mene aina niinkuin toivoisi. Hildalla oli kovia masuvaivoja alkuaikoina ja kyllä siinä monen monta kertaa turhautui. Mutta tarkottaako se siis automaattisesti sitä, et jos on nuori äiti niin turhautuu? eikö nää 25-35 vuotiaat turhaudu ikinä? Ja onhan niitä yksinhuoltajia vanhemmissakin. Ja mikä tekee NUORESTA huonon vanhemman? Näitäkin on, itsekin sen tiedän, mutta ei se ole aina niin yksioikoista että jokainen on huono äiti nuoren iän vuoksi.

Sitten näkee näitä tekstejä joissa vauvoista puhutaan räkämasiinoina paskakoneina, samassa tekstissä mollataan miten nuoret äidit ovat ERITYISEN lapsellisia, pilaavat elämänsä jne. NOH kysymys kuuluukin että onko tuollaisen tekstin kirjoittaja sitten kovin aikuinen? ja miten joku -90 syntynyt haukkuu -91 syntynyttä kakaraksi? eikö hän ole itsekin vielä aika lapsi? Ja itse en koe millään tapaa pilanneen elämääni. Välillä kyllä tulee hetkiä kun tuntuu siltä että ei enää jaksa, mutta ihmeen kaupalla sitä meneekin eteenpäin. Mutta ei tämäkään varmasti johdu nuoresta iästä, eihän? Itse nautin niin suunnattomasti Hildasta, omasta rakkaastani. Hän on minulle kaikki kaikessa enkä varmasti muuttaisi mitään tämänhetkisessä elämässäni! Vauvat ovat mitä ihanimpia ihmeitä tässä maailmassa. On mitä ihaninta kantaa pientä ensin kohdussaan 9kk jonka jälkeen saada se oma rakas nuppu syliin<sydän> Ja kyllä täytyy myöntää että se nuoruus oli nyt sitten siinä, mutta kyllä sitä silti välillä voi viihteellekin lähteä! :-) Eikä lapsen teko automaattisesti tarkoita että elämä loppuu siihen. Se vain muuttuu... Itselläni ainakin kaverit vaihtuivat, sain toisia nuoria äitejä kavereiksi ja heistä on paljon tukea. Käydään Hildan kanssa ulkoilemassa, leikkipuistoissa jne. Enkä koe jääväni paitsi mistään vaikka näen joidenkin nuorten tuolla ryypiskelevän. En kaipaa sitä pussikaljan juontia enää :-D Olihan se sillon mukavaa, mutta sain jo harrastella sitä ihan tarpeeksi. Joskus jos lähden viihteelle niin se on aivan erillaista.

SITTEN; Näitä ketkä sanovat sikiötä loiseksi.. Jokainen kuitenkin varmasti muistaa että itsekin on ollut moinen "loinen". -.-' Ja toivoisin että perustelisitte miksi vihaatte vauvoja, mikä niissä on niin kamalaa? Mielestäni vauvat ovat elämän pieniä ihmeitä. En ymmärrä miten kukaan voi edes väittää muuta. Välillä hermoja kyllä kieltämättä kiristää, mutta kyllä sitä vaan omaa lastaan rakastaa enemmän kuin mitään muuta. Ehkä tekin joskus sen ymmärrätte jos/kun saatte omia lapsia.. Ainakin toivon niin. Toivon että kasvatte henkisesti kypsemmiksi ja ymmärrätte mistä todellisuudessa on kysymys.

Ja eihän se ikä edelleenkään kerro kaikkea; on paljon 25- vuotiaitakin ketkä ovat vielä TODELLA lapsellisia, tiedän monta nuorta äitiä ketkä ovat todella kypsiä henkisesti. Ja pakkohan sitä on kypsyä, kun äidiksi ryhtyy.

JA SITTEN; haluan vielä kerran kysyä, mikä tekee nuoresta, yksinhuoltaja ÄIDISTÄ sen huonon? tulisiko mieleen että äiti saattaa olla yksin lapsen kanssa sen vuoksi, ettei lapsen isästä vain yksin kertaisesti ollut isäksi? ettei lapsen isä yksinkertaisesti halunnut lasta elämäänsä? ettei lapsen isä yksin kertaisesti vain VÄLITÄ?! Mielestäni vika on silloin TÄYSIN isässä, eikä todellakaan äidissä. Mollaatte täysin väärää puuta. Itse olen kuullut paljon haukkuja juuri tuosta asiasta. Vaikkei vika ole täällä päässä!

PYYDÄNKIN NYT SIIS ETTÄ KATSOKAA PEILIIN ENNEN KUIN ALATTE MOLLAAMAAN MEITÄ NUORIA ÄITEJÄ! MILJOONAT KIITOKSET<virne>

Ps. OLEN NUORI ÄITI JA TODELLA YLPEÄ SIITÄ! OTAN MIELELLÄNI NYT VASTAAN KAIKKI HAUKUT, MUTTA SIIHEN ON YKSI EHTO- VAADIN KANTANNE PERUSTELUA HUOLELLA!

NÄKEMIINKUULEMIINLOPPU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mä sain Hildalta ja mummilta äitienpäivälahjan! :-) heh. oli niin ihana herätä ku mummi (siis mun äiti, Hildan mummi :-D) herättelee mua Hipen kanssa. Sitku avaan silmät ni Hilda istuu mun masun päällä muki kädessä ja hymyilee! :'''') ja ihanempaa oli ku luin sen mukin tekstin; siin paketissa luki et "hieno muki hienolle ihmiselle!" ja mukissa luki et "minä rakastan sinua" ja sit siel mukin sisäpuolella luki vielä et "ikuisesti<3" :')