Uskon ja luotan, että kerran kuulla saan
Sanat joita sinun suustasi, en koskaan saanut kuullakkaan
Silti uskon ja luotan, läpi katkeran kaipauksen
Että joskus vielä löydän, sen oikean rakkauden
Mitä mä teen ja ketä se estää?
Tien vain et tää kipu pitää kestää,
Mitkää haavat ei parane,
koska jossai vaihees joku repii ne taas hajalle.
Mä nyt tiedän et melkein jopa rakastan sua ,
ajatus on tärkei älä unohda mua.
yhtäkkinen kurja olo.... mistähän sekää ny taas tuli.... aina ku puhuu miten tahansa, mitä tahansa yhen ihmisen kans nii aina tuloo sama olo. haava kuroutuu kiinni mut silti se aina repee auki.. :/. tää kai sitte on sitä ikävää ja välittämistä..
tajusin just et en oikee osaa tehä mitää oikein...
tajusin kans et mun kannattais olla vaa hiljaa nii vältyn hankaluuksilt...
tajusin myös että silloin kun teen jotai oikein mua ei huomata
koska oon tehny niin paljon väärää et mulle voi vaa valittaa...