IRC-Galleria

meneehän se viikko kotonaki vituttaa vain :s

auta mua mulla ei mee kaikki kohalleen.

Ehkä jonain päivänä kohtaan sen keltaisen onnen, sen naurun ja ilon.
Mikä monien kasvoilla pyörii päivittäin, minulla silloin tällöin sen nään.
Sattuu niin paljon, pois tästä tuskasta ja kivusta vain tahdon.
En voi esittää iloista, enkä onnellista, sitä pitäisi vain osata olla.
Päivä päivältä kurkkua kuristaa enemmän, masennusta ja ahdistusta pelkään.
Entä jos huomenna viimein romahdan, enkä jaksa enää nousta ?

Vuosia sitten jo huomasin, onnellinen jossain muualla olisin.
Silti olen ollut vahva, sinnitellyt vaikka ei jaksa.
Tahdon voimasta ei ole tämä olo kiinni, mutta yritän jaksaa silti.
Olen ottanut itseäni niskasta, ruoskinut sisintäni tappelemaan vastaan.
Silti lannistun, miksi ikinä en vain onnistu?
En ole edes yksin, mutta silti tunnen kaipauksen.
Tarvitsen vain sen yhden ihmisen, joka luokseni koskaan pysty palata ei.

Piia kultarakasmuruseni!!<3
Jossain meni mönkää tänään meijän kommunikoinnissa, piru. :(
Ja tää homma kusee taas!
Ei vissiin ehitä näkee huomennakaan,
ku lähen kutosen rattiin taas ja sit klaukkalaan yöks.

Mutta lauantaina, sillo kyllä nähään, tai PÄÄ HAJOO tällä suunnalla. ;o

Värjäyskin meni vituiks! :<

linda<3