IRC-Galleria

Väsy.

Aamulla kasilta tilastoa. #NOPE

Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tabutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihal leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäs maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa"

HEI HOI oisko kellää ylimääräsenä suomijulkasun Death Noten 9-12?!? Tul yks päivä ikävä sitä sarjaa, ja hahmoja, ja mietin et vois ehkä jo lopultakin lukeekkin sen ihan loppuun asti (siis miule o vissii spoilailtu loppu tjtn, tiiän hässäkät mut ite en oo lukenu/kattonu)

Mja sitte niin (tajusin muute vihtoin mite videoil kikkailaan oon mie ihan etevä oikeesti) Tuli vaan tääkii kipalekapale mieleen joku päevä~ o3o



Välil surullisen paljon just tota täl hetkel 8''D aaark. Mut käyn sentää lääkäris ja mullo joku harrastus! >8D Ja ulkoilen!

Ja sitte <3 HjyyyyyySTON nostalgiaaa %D

PS- Rii on mahdollisesti maailman paras koirakarvelo <3

joo eihä siin mitää jos ei osaa hengittää, muute vaa pallea räjähtää ja kauhkot repeee

maalattiin tänään tallia, oli melko hupaisaaaaa =D

Olipa kerran sellainen vahvasti hipiltä näyttävä tyyppi, joka ei osaa nukkua, kun ympärillä on liian valoisaa. Sitten saapui kevät ja kuten kaikki tietävät, kevään taittuessa kohti kesää, yö katoaa yllättäen täysin ja se normaalisti pimeä aika vuorokaudesta korvautuu sellaisella ärsyttävällä talvista iltahämärää muistuttavalla ajalla. Vahvasti hipiltä näyttävä tyyppi meni sitten nukkumaan aivan normaalisti siinä puoli kahden maissa yöllä... Lukuisista yrityksistä huolimatta ympäristö ei kuitenkaan sallinut protagonistimme nukahtamista, sillä hänen huoneeseensa tulvi valoa huolimatta siitä, että ikkunaa peittivät sälekaihtimet ja erittäin paksut, tummat verhot. Kun kello oli 6:45, hän päätti luovuttaa ja yrittää urheasti pysytellä hereillä iltaan saakka.

Joo, en siis nukkunut koko yönä. Sama juttu käy joka kevät näihin aikoihin. Menenpäs keittämään toisen pannullisen kahvia... Kiva univajepsykoosi päällä jo nyt, saa nähdä mikä on meininki iltapäivällä...

Ei ole ihmisen paikka näillä leveysasteilla... Silloin, kun yö on sopivan mittainen, on kylmä ja kun on sopivan lämmintä, yö on liian lyhyt tai sitä ei ole lainkaan. Tasamittaisia öitä vaadin. Adressin teen adressit.comiin. Tasamittaisia öitä läpi vuoden. Vanhoja luitani kykenen lepuuttamaan paremmin, kun on tasamittaisia yöt. Ei ole vanhat luut minulla JUMALAUTA!

On tässä toki se hyväkin puoli, että mä saatan vihdoin saada progressiivisen unirytmini palautettua kohtuullisen normaaliksi... Olettaen, etten nukahda jonnekin randomiin paikkaan.

mutku aina ku oon ottanu joku kaks sataa kuvaa en tiiä minkä laittaisin ja oon yleensä kaikissa ilman meikkii XDD turhamaisuus </33

Ehkä jonain päivänä kohtaan sen keltaisen onnen, sen naurun ja ilon.
Mikä monien kasvoilla pyörii päivittäin, minulla silloin tällöin sen nään.
Sattuu niin paljon, pois tästä tuskasta ja kivusta vain tahdon.
En voi esittää iloista, enkä onnellista, sitä pitäisi vain osata olla.
Päivä päivältä kurkkua kuristaa enemmän, masennusta ja ahdistusta pelkään.
Entä jos huomenna viimein romahdan, enkä jaksa enää nousta ?

Vuosia sitten jo huomasin, onnellinen jossain muualla olisin.
Silti olen ollut vahva, sinnitellyt vaikka ei jaksa.
Tahdon voimasta ei ole tämä olo kiinni, mutta yritän jaksaa silti.
Olen ottanut itseäni niskasta, ruoskinut sisintäni tappelemaan vastaan.
Silti lannistun, miksi ikinä en vain onnistu?
En ole edes yksin, mutta silti tunnen kaipauksen.
Tarvitsen vain sen yhden ihmisen, joka luokseni koskaan pysty palata ei.