IRC-Galleria

Alkutarina edellisessä.


Mutta sillä välin kun alkuperäinen kertoja silmittömän ihmisvihan ja trollauksen täyttämässä vahingonilossa päätti tarinaa, Paavon kotiin palkatut sairaanhoitajat ryntäsivät huoneeseen. Kiivettyään ja kiemurreltuaan Paavon suvun yli he alkoivat elvyttää Paavoa.
Sekunnit matelivat, kun Paavon sankka suku seurasi jännityksessä elvytystä. Sitten kuului piippaus. Kohta toinenkin. Sen jälkeen piippaukset kiihtyivät, kun kone ilmoitti että Paavon sydän toimii taas. Paavo oli sittenkin elossa. Suku huokaisi helpotuksesta ja kiitti sairaanhoitajia ripeästä toiminnasta. Kun hoitajat olivat poistuneet, tilanne rauhoittui taas. Paavo nousi vapisten sängystä. Hän pyysi poikaansa taluttamaan hänet ikkunan luo, jotta voisi katsella luontoa. Katsoessaan ulos Paavo ajatteli: "Kauankohan enää kestän tätä?".
YHTÄKKIÄ, NINJOJA. TUHANSIA NINJOJA. Paavon talo oli saarrettu. "Nyt ne sitten iskevät.", kuiskasi Paavo kauhun vallassa. "Juuri heikoimmalla hetkelläni." Paavon suku oli tyrmistynyt. Kukaan heistä ei uskaltanut sanoa mitään. "Ei, tämä ei voi päättyä näin", Paavo sanoi. Ninjat tappaisivat hänet ja koko hänen sukunsa juuri siihen taloon. Kaikki Paavon elämänsä aikana tekemä työ olisi turhaa. "He eivät voi tehdä näin. Minä en anna heidän tehdä sitä!"
Yhtäkkiä Paavon silmissä syttyi outo kiilto. Hän lakkasi vapisemasta. Hänen kätensä menivät nyrkkiin. Hän nosti päänsä kumarasta. Paavo kääntyi kohti sukulaisiaan. "Talon alla on bunkkeri. Siellä olette turvassa. Mutta ennen kuin menette, minulla on teille eräs tehtävä."
Kohta, kun viimeinenkin jälkeläinen oli mennyt bunkkeriin, Paavo sulki teräsoven ja veti syvään henkeä. Hän tiesi mitä hänen pitää tehdä.
Vähän ajan kuluttua talon ulko-ovi aukesi, ja pihalla odottavat ninjat valpastuivat. Ovella seisoi Paavo tyynen rauhallisena. Hän ei enää pelännyt. Olihan hän valmistautunut tähän jo pitkän aikaa. Hänen suunsa kohosi ilkeään virneeseen. "Antaa tulla, paskiaiset!" Paavo huusi.
Ensimmäinen ninja lähti hyökkäykseen. Hän lähestyi Paavoa salamannopeasti. Paavo ei näyttänyt pienintäkään merkkiä perääntymisestä. Ninja veti tikarinsa esiin. Muutama metri ennen ulko-ovea ninja hyppäsi ja kohotti tikarinsa tappavaan iskuun. Muut ninjat katselivat myhäillen. Ninja oli enää metrin päässä Paavosta. Hän tähtäsi iskunsa Paavon sydämeen aikeenaan pysäyttää sen sykkiminen, tällä kertaa lopullisesti.
Silmänräpäystä myöhemmin hän lopetti iskunsa. Ninja tippui maahan elottomana. Hänen oikean silmänsä kohdalla oli enää verinen aukko johon Paavo oli survaissut yhden pingispalloistaan. Muiden ninjojen voitonriemuiset hymyt hyytyivät ja heidän silmänsä levisivät hämmästyksestä. Kyllä vain, Paavo oli valmistautunut tähän jo todella pitän aikaa. Ennen kuin hän oli edes itse tajunnut sitä. Aina ensimmäisen syntymäpäinsä aatosta asti.
Paavo avasi toisen kätensä, jossa oli lisää pingispalloja. Mutta nämä eivät olleetkaan mitään tavallisia pingispalloja.
Hämmästyksestä ensimmäisenä toipuneet ninjat lähtivät liikkeelle. He eivät ehtineet liikkua muutamaa metriä enempää ennen kuin
Paavon heittämät piikikkäät pingispallot tappoivat heidät. Viimeisen kymmenen vuoden ajan Paavo oli yksi kerrallaan muuttanut pingispalliostaan tehokkaita tappoaseita. Urakka oli ollut pitkä ja rasittava. Mutta viimeistään nyt Paavo tiesi, että se oli ollut sen arvoista.
Ennen kuin kuolleet ninjat olivat ehtineet kaatua maahan, Paavo oli jo ottanut käteensä uudet pallot takana olevasta kasasta, mihin sukulaiset olivat hänen pingispallonsa tuoneet, eikä hän enää alkanut odotella uusia hyökkääjiä.
Pingispalloja alkoi satelemaan kohti, eivätkä edessä olevat ninjat ehtineet reagoida mitenkään ennen kuin pallot jo osuivat. Palloja lenteli monenvärisiä, mutta kohta ne kaikki olivat jo verstä punaisia, sillä vakaakätinen Paavo heitti jokaisen pallon tappavan tarkasti, eikä epäröinyt hetkeäkään.
Muut Ninjat saivat vihdoinkin taisteluvalppautensa takaisin ja ryntäsivät raivoissaan Paavoa kohti. "Heitä on liian monta että voisin tappaa kaikki yksi kerrallaan", ajatteli Paavo. Hän otti lisää pingispalloja, tällä kertaa eri kasasta mistä hän oli ottanut edelliset pallot. Paavo heitti pallot tähdäten jokaisen pomminvarmasti hyökkäävän joukkion keskelle. Kuului valtava räjähdys. Ninjojen tilalla oli enää verinen kasa ruumiinosia. Mutta muissa Ninjoissa ei näkynyt vieläkään perääntymisen merkkejä. Paavo näki silmäkulmastaan valon heijastuvan häntä kohti lentävistä shurikeneistä, jotka takana olevat ninjat olivat heittäneet. Mutta paavo oli nopea. Jokaisen shurikenin reitti katkesi lyhyeen, kun vastaan lentävät pingispallot osuivat niihin.
Taistelu jatkui vielä pitkään. Mutta mitä tahansa ninjat yrittivätkin, oli Paavo aina askeleen edellä pingispalloineen. Veri ja raivoisat tuskanhuudot täyttivät Paavon etupihan, kunnes jäljellä oli enää kourallinen ninjoja. Kauhun täyttämät ninjat yrittivät pelastautua ja lähtivät juoksemaan pakoon. Mutta Paavo ei aikonut päästää heitä pakoon. He olivat kulttinsa viimeiset eloonjääneet. Jos he pääsisivät pakoon, he keräisivät uusia seuraajia ja kouluttaisivat entistä tehokkaampia sotureita Paavoa vastaan.
Paavo kaivoi taskustaan lisää pingispalloja. Hän heitti ne pareina. Viisi paria viittä viimeistä Hammaskeijujen palvojaa kohti. Yksi ninjoista kääntyi katsomaan taakseen. Hän huomasin kohti lentävät pingispallot. Hän huomasi myös sen, että kumpikaan niistä ei osuisi häneen. Hän ajatteli että ehkä hän sittenkin pääsisi pakoon.
Se oli hänen viimeinen ajatuksensa, ennen kuin pingispallojen välissä oleva teräslanka katkaisi hänen päänsä. Pienin väliajoin viisi päätä tippui maahan yksi kerrallaan. Sitten oli hiljaista.
Paavo katseli ruumiiden täyttämää pihaansa. Enempää hän ei sitä halunnut katsella, vaan hän suuntasi sisälle. Helpottuneena hän käveli huoneeseensa. Hän oli erittäin väsynyt. Hän veti patjan pois sängystään, ja myös sen alla olevan laudan. Laudan alta paljastui kasa pingispalloja, joilla Paavo oli täyttänyt sänkynsä. Tyynen rauhallisesti hän riisui kenkänsä ja sukkansa, ja kävi sänkyyn makaamaan rakkaiden pingispallojensa päälle.
Enää ei tarvitsisi huolehtia, kaikki oli kunnossa. Kohta muut tulisivat ulos bunkkerista riemuitsemaan voittoa. Paavo ei välittänyt. Hän halusi vain levätä. Hän sulki silmänsä vielä viimeisen kerran, eikä enää avannut niitä.