IRC-Galleria

Mä en vittu jaksa enää miettiä näitä samoja asioita kerta toisen jälkeen uudestaan. Mä en jaksa enää miettiä sitä, mikä mussa on vikana ja sitä miks joku tekee jotain! Mä en jaksa enää toimia kenenkään muun järkenä.

Miten ihmeessä voi jaksaa pitää kaikkia muita pystyssä kun ei pysy itsekään? Miten voi olla jonkun muun järjen ääni, kun järki ei toimi omissakaan asioissa? Ei mitenkään. Niinpä.

Silti. Okei, en tiedä tuntuuko musta vaan, vai mitä vittua, mutta luulen että multa odotetaan ihan hiiren verran liikaa! Mutta helvetti ihmiset ymmärtäkää ettei mun aika ja mieleterveys vittu riitä!!!!!!

Mulla ei ole aikaa edes itselle, niin miten mulla voi olla aikaa kenellekään muulle? Miten ihmeessä te kaikki vittu luulette että mä jaksan kehua teitä, olla aina tukena ja vittu auttaa viimeiseen asti? Tai oikeastaan, miten vittu te luulette että mua edes kiinnostaa, kun ihan sama mitä mä teen niin te aina jostain suututte tai petytte? Ja vaikka mä kuinka yritän ajatella teidän muiden parasta...

Kuinka monta kertaa mä olen joutunut yksin itkemään? Kuinka monta kertaa mä olen muka saanut sen olkapään tähän viereen keskellä yötä, jota vasten itkeä? Joo, pitää tehä muille niinku itelle toivos tehtävän, mutta vittu ku se ei nyt oo kahteenkymmeneen vuoteen ollu niin, ni mikä sen nyt yhtäkkiä muuttais?

Mua ei kiinnosta enää vittuakaan mikään. Ei niin yhtään mikään. Mua ei kiinnosta soittaa, mua ei kiinnosta käydä, mua ei kiinnosta kysyä. Ja syy siihen on se, että mä saan aina tehtyä jotain väärin. Mä saan aina jonkun suuttumaan tai pettymään. Vaikka kaikkeni teen, niin sekään ei riitä.

Ja kyllä, mä olen taas rikki. Olen ollut jo monta vitun kuukautta. Itkenyt, miettinyt ja hajonnut yksin tähän kaikkeen, eikä kukaan edes ole vaivautunut kysymään, että onko joku huonosti. Ei edes se jolta oon sitä eniten odottanut.

Mä olen kyllästynyt ihan kaikkeen nyt. En jaksa enää. Ihan vitun sama vaikka verenpaineet heittää. Ihan vitun sama vaikkei koko epilepsiaa tutkita. Ihan vitun sama, vaikka olisin vakavasti sairas. Mua ei enää kiinnosta.

Ja ei, tämä ei ole mikään "ääääää.angst.vittun tapan itteni!"-viesti. Tää on ihan täys totuus. Mä olen yksinkertaisesti vaan täynnä tätä kaikkea. Niin täynnä, että mulle on ihan sama.

Ja niinku mä jo sanoin, aika montakin kertaa, niin mua ei kiinnosta. Tämä jatkuva epäonnistumisten sarja ei näytä loppuvan ikinä, niin annan sitte olla. Ja siis, joo, itsehän olen tietysti täydellinen... mutta tarkotanki nyt siis sitä, että musta tuntuu että mun sanoilla tai teoilla ei oo enää kenellekään mitään painoarvoa. Mun mielipiteillä ei oo paskaakaan väliä. Kyllähän minä teen ja autan ja lainaan ja lahjotan ja kuuntelen.

Mutta ihan tiedoks vaan, että nyt on se hetki ku mä tarvin tähän jonkun. Se on just nyt. Eikä tässä ole ketään. Kiva kiitos ja moi.