Kun herään aamuun ankeaan
Yksin, et vierelläni olekkaan
Mä vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen
kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan sen että yksin jäin
Silmäni kostuu kyyneleistä
kun muistelen taas meitä
On aika poistua pakkaseen
Jalan jälkeni peittyvät lumeen valkoiseen
Ja kotiin taas palaan
sä et siellä mua odotakkaan...
Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei
Kun herään päivään toiseen
Yksin, mietin mitä teen
Vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen
Kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan taas että yksin jäin
Olin tyhmä kun luulin että
Mikään ei voisi erottaa meitä
On aika poistua pakkaseen
Kyyneleet tippuvat hankeen valkoiseen
Ja kun kotiin taas palaan
Sä et siellä odotakkaan, et mua odotakkaan....
Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei
Älä kulta revi meidän yhteistä elämää
on vielä paljon päiviä joita eletty me ei
En tahdo jatko-osaa kirjoittamatta jättää
enkä päättää tätä ensimmäistä sanaan "Hei"