IRC-Galleria

Keksikää mulle harrastus, johon ei tarvitse rahaa (tai MAX 20e /kk) ja pääsee ulos kotoa, mutta ei mitään juoksulenkkejä, jotain missä sais ajatella vähän enemmän :D ja paikkana Tampere.

edit. Koska kuukausittaiset Kelan tukeni eivät kannata kalliimpia harrastuksia.

Todellakin tarvitsen jonkun harrastuksen.

Ratsastus olis 20-30e /viikko -- Liikaa.
Kirpparien kiertely -- on jo listalla.
Piirtäminen -- en osaa.
Leffat/tv sarjat -- Oon kattonu jo kaiken mikä mua kiinnostaa.
Vaatteiden tuunaus -- en osaa.
Meikkaus, hiukset -- on jo listalla.
Koirien kaa harrastaminen -- Liian kallista, ei ole rahaa.
Reissaaminen -- Liian kallista.
Lukeminen -- Ei pääse kotoa tarpeeksi, ei tarpeeksi sosiaalista jne.
Ryyppääminen -- Liian kallista/on jo listalla.

Joo en keksi muuta.

Ehdotuksia ?? Anyone.

Mua ei kaduta tänään YHTÄÄN MIKÄÄN mitä oon sanonu. Tarkotin jokasta sanaa. Jos on vielä jotain sanottavaa mulle esim et oon säälittävä ja pehmee ni antaa tulla vaan ei tunnu missään. =DD

Kyllä minä tulen ottamaan kaikki moitteet
Etusivun ja kuuluisuuden
Mutta te tulette tietämään nimeni
Ja he tulevat luulemaan minun olevan mielisairas
Mutta te tulette tietämään nimeni
Ja te tulette luulemaan minun olevan mielisairas

Diletantti



kokoajan liikkuu kaikennäköst huhuu,
kaikki pellet aina kaikennäköst puhuu.
mut jos et tiedä älä liitä sitä muhun. ja näin lopuksi
Dilis nyt mikis sun sisko kii mun digis!!!!

"Miten joku noin pieni ja suloinen voi olla noin kylmä ja kostonhimoinen? Olet myös toisinaan melko vittumainen.."
Ha ha! Niinpä, miten kummassa. Ehkä juuri siitä syystä, että on pieni ja suloinen. Enkä nyt suoranaisesti sano olevani kylmä ämmä tai mitenkään tyly. No okei, välillä ja ihan hiukan, mutta suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan olen rehellinen ja totuus sattuu.
Totuus sattuu usein ja lujaa ja joskus se tulee ihan yllätyksenä nurkan takaa ja tyrmää kerta laakista kurkipotkulla, mutta minkäs sille voi. Allekirjoittanutkin tietää, miltä tuntuu kun yht' äkkiä kumahtaa -ja lujaa.
Ei se ole niin vakavaa ja yleensä siitä toipuu ja homma muuttuu paremmaksi, sillä yleensä siitä ottaa opikseen ja jossei ota voi suoraan valmistautua seuraavaan otteluun. Sehän sitten onkin jo jokaisen aivan oma valinta. Kyse on kai myös siitä, osaako nostaa leuan uudestaa pystyyn iskun jälkeen.
Homma riippuu aika pitkälti myös siitä, miten lujaa on uskonut siihen, mikä ei kuitenkaan ollut totta. Joskus voi käydä myös niin, ettei ihmistä saa hereille, vaikka miten ravistelisi. Nyt voi takertua myös siihen seikkaat, että kaikki on niin kovin suhteellista.
Ei ole vedetty mitään selkeitä rajoja. On lakeja ja sääntöjä, mutta poikkeuksetta niistäkin löytyy porsaanreikiä ja yleensä kaikki on sovellettavissa.