Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
Te ystävät pidätte mut paikallaan/
en oo vainaakaa,en mielisairaskaa/
teidän takii oon hyvällä päällä/
en enää säädä enkä kavereita häädä/
elämä nakellu o vuoristorataa /
satanu paskaa, ei aina voi natsaa/
teitä kaikesta ikuisesti kiitän/
vaik pelkät sanat ei voi riittää/
ripari porukka rokual huusi/
paras leiri ikinä,otetaa uusiks/
joskus kaikki hetket,kivat lenkkiretket/
te ootte parhait ja mun sydämes..jepjep/
oon hieman kylmä ja päästä vähän tyhmä/
mut elämäni pilaamiseen oon ite syypää/
yhdessä me ollaan täysin täydellinen ryhmä/
mun ei tarvi enää masennukses nyhvää/
Kiitos teille rakkaat frendit/
saan vaikka tekstaril huoleni sendii/
te ootte mun elämän huume/
tuotte sanat suoraa mun suulle/
Ihmeellistä miten voi löytää ihmisiä mitä kiinnostavammilla tavoilla.
Vilkuteltiin kännykän valoilla tyypeille Turkuhallin toisella puolella. Ne alkoi vastailla meille. Sitten aloin vilkutella toisillekin. Piirsin ilmaan puhelinnumeroni kännykän valolla. Ensimmäiset tyypit piirsivät omansa ja me lähetettiin viesti niille ja juteltiin ja sovittiin tapaaminen<3 Loistotyyppejä. Sitten jälkimmäiset soitti mulle :))
Monellakohan nyt on mun puhelinnumero? Saa soittaa :)
Oltiin just lähdössä kotiin kun mun ja viereisessä bussissa istuvan pojan katseet kohtas :) Vilkutin sille ja kohta me vilkuteltiin kaikki niille, puhallettiin huurua ikkunaan ja piirreltiin sydämiä. Sitten kirjoitettiin julisteeseen puhelinnumero ja läntättiin ikkunaan :D Puhuttiin puhelimessa ja saatiin tietää, että ne oli palkittu banderollikisassa ja ne oli voittaneet paljon karkkia.
Tuokaa meille!?
Kolme tyyppiä tuli meidän bussiin tuomaan meille purkkaa :)) Nauroin, voin kertoo. Myös he olivat loistotyyppejä<3 Sanoi, että ollaan niiden parhaat naapuribussilaiset ikinä. Annettiin niille banaania :DD
Viimesen artistin aikana pojat rivissä vähän meitä alempana otti paidat pois ja alko pyörittää niitä päiden yläpuolella.
Oltiin shaking gamea randomeiden kanssa kun jonotettiin Turkuhalliin ja ryhmähalattiin "saa halata" -tyyppejä<3 Käveltiin isossa rintamassa kädet toisten harteilla ja kun tuli halaajatyyppejä vastaan niin halattiin sit oikeen koko letkan voimalla.
Olin ihan riehakas ja nolo ja hölmö ja onnellinen ja mitä mulle on tapahtunu!? :DD
Tykkäsin stroboista <3 Paitsi oisin kyllä tykänny enempi jos muut valot ois ollu kiinni kun ne leiskautti ne strobonsa.
Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...
Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.
"Kuuntele nyt kun avaudun mä ensi kerran
Istuisit mun vierelläni edes hetken verran
Olis taas vaan niin paljon kerrottavaa
Kaikkee mitä en oo ikinä mä kertonutkaan
On niin paljon käynyt kaikkee mulle tällä matkallani
Lapsuudesta aikuisuuteen ja nyt palailen takasin
Noihin muistoihin joita mä pidän sisälläni
Pienessä mielessäni syvällä jossakin päässäni
On ollut paljon ihmissuhdesotkui paljon vastaavaa
Mutta mä pyydän sua vaan kuuntelemaan enkä vastaamaan
Muistatko sä vielä kun ensi kerran tavattiin
Ensimmäisen kerran juteltiin ja sit halattiin
En tuu unohtaan koskaan sitä en tuu unohtaan mitään
Ne muistot on mulle kultaa ja mä kiinni niistä pidän.
Nii paljon kauniita muistoi, ei mikään niitä saa,
koskaan multa pois ottaa, kaikki muistot säilyy ainiaan,
niitä tullaan vielä yhdessä muistelemaan.
Nii monii kauniita muistoi, joka ikisellä ihmisellä
on kerrottavana niitä ihana muistella sit vanhana,
ja sit kun taas tavataan muistojen kirja avataan. "