The reasons all have run away, but the feeling never did ...
Siis se vitun pimeä musta laatikko missä mä välillä istun, se pienenee koko ajan...
Kaikki paska tiivistyy pienempään pakettiin, ja siel laatikos on niin ahdasta ettei sieltä pääse pois eikä kukaan kuule sun pientä huutoa, ja vaikka kuulis, niin kuka sut sieltä laatikosta pois sais ?
Joitaki asioita ei koskaan anna anteeks, joitakin asioita ei voi unohtaa, ja joitakin asioita pelkää.
Ja nyt on ihan sama mitä teen, istun siel laatikos aina vaan useemmin ja useemmin, enkä jaksais enää millää istuu siellä...
Emmäkää kaikkee jaksa kantaa pääni sisällä.
Mikä mua vaivaa ?